Tokon tiimoilta Nalan kanssa on nyt päästy siihen pisteeseen, että olisimme periaatteessa valmiita kisaamaan.
Periaatteet ja käytäntö harvoin täysin kohtaavat ja niin on asian laita tässä meidän tokoilussakin.
Paikkamakuun suhteen olen erittäin luottavainen, sillä Nalahan pysyy paikallaan vaikka katoaisin näkyvistä tai välimatkaa olisi kuinka paljon tahansa. Tätä on sen kanssa hiottu ihan pennusta saakka, mutta asia mikä saattaa aiheuttaa päänvaivaa, on Nalan tapa vaihtaa hiukan asentoa keskivaiheilla. Tämä voisi teoriassa johtua hieman heikosta keskivartalon hallinnasta tai ehkä pitkästymisestä. Nala kuitenkin ulkoilee paljon vapaana erilaisissa maastoissa ja sen kanssa tehdään paljon pujottelua ja kieppejä verryttelynä ja leikkinä, joten lihashallintateoria on vähän heikolla pohjalla. Nyt opetin sen myös istumaan etutassut ilmassa kuin orava, minkä on myös tarkoitus parantaa lihashallintaa. Koiran ilmeestä päätellen se olisi suonut käskysanan olevan jotain muuta kuin orava, mutta minkäs teet.
Pitkästymisen eleet taas korjaantuisivat varmaan vireystilaa nostamalla, mutta tässä muodostuu haasteeksi Nalan luontainen kyky kytkeä päälle ja pois päältä ”työmoodi”, tuo metsälläkin tuiki tärkeä kyky levätä ja rauhoittua kun mitään ei tapahdu ja herätä sieltä räjähtävään toimintaan tilanteen niin vaatiessa. Ikävä kyllä Nala vaihtaa ”työmoodin” pois päältä kun se jätetään paikkamakuulle ja se siis lepää ja leväyttää itsensä mukavasti lonkalleen ja siitä vielä toiselle lonkalle jossain välissä.
Tämä työntekoon liittyvä asenne vaikuttaa myös kauniin ”tokomaisen” seuraamisen saavuttamisessa. Periaatteessa se seuraa ihan kivasti. Periaatteessa. Nala kuitenkin mieltää Tokon työksi kuten esimerkiksi Nomenkin. Nala on työkoira ja kahden FI KVA:n jälkeläinen ja kuten useimmille käyttölinjaisille labradoreille, työ on niille äärettömän tärkeä asia eikä sitä oteta kevyesti. Se siis keskittyy tekemään hommansa eli seuraamisen teknisesti mahdollisimman ”oikein” eikä niinkään kauniin innokkaasti tepsutellen.
Seuraamisen kanssa vielä harjoiteltavana asiana on myös palkattomuus ja yhdellä käskyllä seuraaminen kuvion loppuun saakka. Mutta periaatteessa seuraaminenkin liikkeenä on meillä hallussa.
Liikkeestä pysähtymisetkin Nala osaa, mutta niiden kanssa on pientä epävarmuutta vielä. Nala saattaa jäädä istumaan kun pitäisi mennä maahan. Tai mennä maahan kun piti istua. Pääsääntöisesti Nala tekee nämä yleensä oikein, mutta ei aina. Joten pientä hiomista on vielä edessä suoritusvarmuuden lisäämiseksi.
Luoksetulo Nalalla on varma. En sitten tiedä mitä tuomarit luoksetulossa arvostelevat, mutta en osaa kyllä mitään parannettavaa löytää vaikka kuinka hakisin.
Hyppy ja esteen taakse seisomaan jääminen on epävarmoin osuus kisoja ajatellen. Itse hyppääminen saattaa vaatia kaksoiskäskyä onnistuakseen ja esteen takana Nala saattaa tehdä jotain aivan muuta kuin pitäisi. Tämä johtuu vain silkasta harjoituksen puutteesta enkä koe siitä suurta murhetta, eihän meillä kiire mihinkään ole.
 |
| Labradorinnoutaja on aina valmis räjähtävään toimintaan? |
Periaatteessa siis olisimme Nalan kanssa valmiita starttaamaan Tokossa, käytännössä harjoittelemme vielä vähän lisää.
Nomessa kuulemani ja näkemäni mukaan on myös jopa odottamattoman hyviä suorituksia sekä ylitettäviä haasteita, mutta niistä tarkemmin toiste. Pesunkestävä työkoira se kuitenkin selvästi on, vaikkei se tuolla sohvalla maaten siltä heti näytäkään.
