Treenimaastojen vaihtelun merkitys

Juhannus tuli ja meni, mutta ei saanut Nala lepäillä laakereillaan koko pyhien yli. Kun on vain yksi koira ja kaksi innokasta harrastajaa, täytyy noutajan vähän joustaa työaikojen suhteen. Toki palkkakin oli sitten ihan kohtuullinen kun grillimakkaraa ja muuta herkkua oli tarjolla vähän joka välissä.

Juhannuspäivän iltana isäntä oli jo kyllästynyt pelkkään lomailuun ja päätti tehdä Nalalle hakuruudun. Hakuruudun harjoittelu on vasta hetki sitten Nalalle aloitettu ja sitä on tehty ihan suoraan kotipihasta lähettämällä. Metsikköön on viety dameja melko pienelle alalle ja tarkoituksena on asteittain laajentaa aluetta antaen koiralle mahdollisimman paljon onnistumisen kokemuksia. Kotipihasta lähtiessä Nala on lähtenyt innolla ruutuun ja irronnut ohjaajasta hienosti. Nala ei ole myöskään mitenkään silminnähden rasittunut ruudusta, vaikka nenänkäyttö yleensä onkin koiralle melko raskasta.

Juhannusiltana isäntä päätti tehdä aktivoinnin nimissä hakuruudun sikäli poikkeavasti, että pakkasi damit kassiin ja marssi koiran kanssa hurjaa hyttysmäärää uhmaten pitemmälle metsään. Siis alueelle, joka ei ole Nalan elinpiiriä enää laisinkaan.

Nala oli kyllä suorittanut ruudun ihan kohtuullisen hyvin, mutta jäänyt selvästi lähemmäs ohjaajaa ja ollut vähän hämmentyneen oloinen uudesta maastosta. Kotiin tullessa koira oli silminnähden väsyksissä ja kupillisen vettä litkittyään paineli nukkumaan eikä se loppuiltana enää oikeastaan muuta tehnytkään. Koska ainoa muuttuja muihin treeneihin nähden oli treenimaasto, voidaan kaiketi tulkita juuri uuden paikan olleen se harjoituksen osa-alue, joka uuvutti koiran.

Samantyylisiä mietteitä oli minulle herännyt jo edellisellä viikolla seuran toko-treeneissä. Olemme aiemmin käyneet toisen seuran pentukurssilla, jossa tunnin ajan teimme perustehtäviä. Nala tottui parin käynnin jälkeen toisten koirien ja ihmisten läsnäoloon sekä varmaan myös kenttään. Nämä treenit eivät näyttäneet juuri millään tavalla sitä väsyttävän.

Viime viikolla alkoi pyöriä oman seuran toko-treenit, jotka siis järjestettiin eri kentällä. Uuden paikan lisäksi oli uusi ja vieras vetäjä sekä uudet treenikaverit. Koska kyseessä oli ensimmäinen kokoontuminen, meni puolet ajasta esittäytymisiin sekä muuhun orientoivaan jutusteluun. Treeniaika itsessään oli siis huomattavasti normaalia lyhyempi. Mitään uutta ja ihmeellistä ei edes tehty. Perusasentoa vähän viilattiin sekä otettiin yksi luoksetulo. Luoksetulon jälkeen Nala oli jo sen verran kaikesta uudesta väsähtänyt, että pisti pitkäkseen viereeni. Nalalla kun on tuo taito rentoutua silloin kun ei ole sen vuoro tehdä hommia. Treenin jälkeen koira oli huomattavasti väsyneempi vielä kotonakin kuin mitä se on ollut ennen.

Saunavahti

Treenimaastojen vaihtelevuus on asia, jonka huomioon ottaminen olisi tärkeää pariltakin eri kannalta ajateltuna. Ensinnäkin koiran on hyvä tietysti oppia toimimaan muussakin kuin tutussa ympäristössä. Koira yhdistää tapahtumia ja tehtäviä tiettyyn paikkaan samoin kuin me ihmisetkin. Koira saattaa hämmentyä pahastikin tai jopa menettää toimintakykynsä tilapäisesti   jos sitä treenataan aina samassa paikassa ja sitten yhtäkkiä viedäänkin kisoihin tai töihin eri paikkaan. Tai oletan ainakin näin.

Toinen asia, jossa maaston vaihtelevuuden merkitys ehkä saattaakin unohtua on koiran väsyminen. Erityisesti pentu ja nuori koira rasittuu helpommin kuin aikuinen, joutuuhan se vielä keskittymään aivan erilailla tehtävän eri osa-alueisiin. Pentua treenatessa toistojen määrä on pienempi ja treeniaika lyhyempi ja näitä muistetaankin varmasti miettiä. Näiden lisäksi pitäisi ottaa huomioon myös treenimaaston vaihtelevuus. Uusi maisema syö yllättävän paljon koiran kapasiteettia tehdä tehokasta treeniä kun sen keskittymiskyvystä iso osa menee ympäristön rekisteröimiseen.

Näkisin asian niin, että treenimaastojen vaihtelu on äärimmäisen tärkeää ja yhtä tärkeää on ottaa treenin keston ja toistojen määrän arvioimisessa huomioon niin koiran ikä, kokemus kuin uusi maastokin. Kun muu kuormitus kasvaa, pitäisi muistaa helpottaa treeniä vastaavasti. Oman koiran persoonallisuus ja taso huomioon ottaen.

Työintoisen noutajan kanssa voi aloittelijalla tosin nousta vähän haasteelliseksi osata lukea ja tulkita koiransa väsymyksen merkkejä..

Eskarin kevätjuhla

Meillä oli Nalan kanssa Palveluskoirien pentukurssin viimeinen kerta eilen eli nyt on esikoulu suoritettuna. Hetken mielijohteesta lähdettiin kentälle koko perheen voimin, mikä luonnollisesti aiheutti muutaman minuutin myöhästymisen. Viime kerran kaatosateen vastapainoksi oli oikein kaunis sää ja isäntä sai otettua vähän kuviakin.


paikallapysymisrasti



Kurssin päätteeksi ohjaaja oli tehnyt meille "lopputestiksi" radan, jossa suoritettiin kurssilla opeteltuja liikkeitä kuten perusasentoa, paikallapysymistä, kontaktia, kävelyä ja lopuksi luoksetulo. Hienostihan se tietysti meni, Nala on ollut ahkera oppilas ja onhan noita jo harjoteltu pienestä asti. No totuuden nimessä on kai myönnettävä, että katsekontaktissa olisi parantamisen varaa. Tämä tosin johtuu minusta, kun en koskaan muista sitä harjotella niin ei koira oikein tiedä mitä siltä odotetaan. Täytyy skarpata tässä asiassa.

Testin jälkeen jäi luppoaikaa ja se käytettiinkin johonkin hauskaan. Temppujen tekoon! Äkkiseltään kuulostaa vähän ajanhukalta, mutta heti asiaa tarkemmin ajateltuna se onkin yllättävän hyödyllistä puuhaa. Varsinkin alussa homma on melkoista puurtamista eikä kovin hauskaa. Hiotaan perusasentoja ja maahanmenoa ja muuta melko staattista liikkettä. Temput toimii hyvänä vastapainona ja mielenvirkistyksenä niin ohjaajalle kuin koirallekin. Tulee sitä yhdessätekemisen hauskuutta. Toisekseen temput ovat paljon fyysisempiä ja koira pääsee harjoituttamaan lihastasapainoa ja kehon hallintaa. Takapään liikkuvuus ei varsinkaan isolla koiralla ole automaattisesti tasapainossa etupään kanssa.

En saanut Nala ollenkaan tekemään kieppiä, mutta onpahan nyt sitten jotain harjoteltavaa iltojen iloksi. Se kääntyi kuin korkkiruuvi mutkalle ja rösähti maahan. Kerta toisensa jälkeen. Rassukka on voimistelussa yhtä huono kuin emäntänsä.
Peruutusta se kyllä teki kuin vanha tekijä ja kahdeksikko jalkojen välistä pujotellen saatiin sujumaan pienellä harjottelulla. Aika hauskaa oli kyllä.

Jottei koko päättäjäiset olisi mennyt ihan sirkustemppuiluksi, otettiin vielä luoksetulo häiriössä. Tehtiin toisista koirakoista kuja, jonka läpi oman koiran oli tarkoitus tulla kutsusta luokse muista välittämättä.
Täytyy sen verran kehaista, että tiesin Nalan tulevan suoraan luokse, sitä on niin paljon vahvistettu ja harjoteltu ihan alusta lähtien. Ja tulihan se. Niin lujaa, että osa kentän nurmesta on sillä varmaan vieläkin varpaiden välissä! Nala on nimittäin viimeaikoina osoittanut jonkinlaista mahdollista mörköiän alkua ja se ujostelee ja arastelee joitakin ihmisiä. Ehkä pahiten juuri tätä meidän kouluttajaa. Kouluttaja kun otti Nalaa pannasta kiinni ja koira tunsi vieraiden käsien hipovan niskanahkaansa, se sai kauhean paniikkikohtauksen ja irti päästessään pakeni suoraa päätä mamman hoiviin.
Turha kai sanoakaan, että se tuskin oppi tästä ainakaan mitään kovin positiivista.
Kaatunutta maitoa on turha enää itkeä, joten se siitä. Keräämme koiralle positiivisia kokemuksia ja odotamme iän tuovan vähän itsevarmuutta lisää. Muutoin kun Nala ei ole arka koira ollenkaan.

Kaikenkaikkiaan niin päättäjäiset kuin pentukurssikin oli erittäin myönteinen kokemus niin minulle kuin varmasti myös Nalalle. Nalalle suurinta antia oli varmastikin tuo toisten koirien ja ihmisten läheisyys. Se oppi nopeasti keskittymän annettuihin tehtäviin ja olemaan välittämättä muista. Minulle itselleni jatkoa ajatellen tärkeimpiä oppeja oli oppia opettamaan asennot koiralle jo heti alusta oikein. Miten mennään maahan suoraan eikä kankulleen, kuinka lähelle perusasentoon pitää tulla ja muuta sellaista mistä kokematon ohjaaja ei tiennyt tuon taivaallista. Ja oli mukavaa päästä harjoittelema
an muiden samalla viivalla olevien kanssa.

Tästä on hyvä aloittaa seuraava kurssi!

Mietteitä lajivalinnoista

Olen kokoajan ajatellut lajivalinnan olevan selvä meidän perheessä. Isäntä käy koiran kanssa metsällä ja NOMEssakin jos koira ja mies kokevat lajin omakseen. Minä painun TOKOon ja kisaan koiran kanssa vähintään valioksi(!). Agility ja muut lajit joiden sisällöstä en edes tiedä eivät minua kiinnosta.

Eilen kaatosateessa katsellessani agilityn esteita kentän reunalla ja kokeeksi yhden yli mennessämme jäi itämään ajatus. Ajatus siitä, että ehkä voisi vähän tutustua muihinkin lajeihin. MEJÄ kiinnosti jo edellisen labbiksen kanssa, mutta olen kuullut Mejän haittaavan ilmavainun ottamista nomessa ja käytännön metsällä, joten se saa jäädä. Sama pätee varmaan PK jälkeen.. Palveluskoirien puolella olisi kyllä varmasti monta muutakin mielenkiintoista lajia kokeiltavaksi.

Agilityä miettiessäni törmäsin mielenkiintoiseen blogiin ja katselin muutamia agilityvideoita ja saattaapi olla että meidän lajivalikoima saa tokon ja nomen lisäksi myös agilityn!

Nala on osoittautunut hyvin ohjaajapehmeäksi koiraksi, jolla kuitenkin on riistaviettiä, intoa ja taistelutahtoa. Olen pitänyt Nalaa syntyneenä tokokoiraksi ja se ottaa mielellään katsekontaktia ja tykkää yhdessätekemisen tunteesta. Se oppii kaiken aivan mielettömän nopeasti, muttei välttämättä motivoidukaan, hieman yllättäen, pelkästä makupalasta. Noutohommissa se palkkautuu jo itsessään siitä noutamisesta (ajatella, noutaja!), mutta välillä tuntuu, että tokon liikkeiden toistaminen on sen mielestä vähän tylsää.. Ehkä leikillä palkkaaminen voisi toimia innostajana.

Tästä toiminnanhalusta johtuen olenkin alkanut miettiä, että Nalalle voisi tuo agility kyllä sopia.
Mutta kun kyse on aktiivisesta rodusta ja vieläpä käyttölinjasta niin sama se sitten on mitä tehdään kunhan tehdään!

Toisaalta arveluttaa kuinka paljon nämä erilaiset lajit sitten häiritsevät toisiaan. Toisaalta sanotaan että koira oppii tunnistamaan eri lajien vaatimukset varsinkin jos ohjaajakin on eri. Toisaalta me ei isännän kanssa päästä nyt edes yksimielisyyteen siitä mitä Seuraa- käsky tarkoittaa.. Onko se tapa kävellä siinä lähellä hiljaa ja nätisti vai onko se lapa kyljessä kiinni ja silmiin tuijottaen tepsutusta?  Ja ihanko todella se koira oppii miten sen kuuluu olla??

Nala lähdössä vesinoutoon pentutreffeillä