Eilen kaatosateessa katsellessani agilityn esteita kentän reunalla ja kokeeksi yhden yli mennessämme jäi itämään ajatus. Ajatus siitä, että ehkä voisi vähän tutustua muihinkin lajeihin. MEJÄ kiinnosti jo edellisen labbiksen kanssa, mutta olen kuullut Mejän haittaavan ilmavainun ottamista nomessa ja käytännön metsällä, joten se saa jäädä. Sama pätee varmaan PK jälkeen.. Palveluskoirien puolella olisi kyllä varmasti monta muutakin mielenkiintoista lajia kokeiltavaksi.
Agilityä miettiessäni törmäsin mielenkiintoiseen blogiin ja katselin muutamia agilityvideoita ja saattaapi olla että meidän lajivalikoima saa tokon ja nomen lisäksi myös agilityn!
Nala on osoittautunut hyvin ohjaajapehmeäksi koiraksi, jolla kuitenkin on riistaviettiä, intoa ja taistelutahtoa. Olen pitänyt Nalaa syntyneenä tokokoiraksi ja se ottaa mielellään katsekontaktia ja tykkää yhdessätekemisen tunteesta. Se oppii kaiken aivan mielettömän nopeasti, muttei välttämättä motivoidukaan, hieman yllättäen, pelkästä makupalasta. Noutohommissa se palkkautuu jo itsessään siitä noutamisesta (ajatella, noutaja!), mutta välillä tuntuu, että tokon liikkeiden toistaminen on sen mielestä vähän tylsää.. Ehkä leikillä palkkaaminen voisi toimia innostajana.
Tästä toiminnanhalusta johtuen olenkin alkanut miettiä, että Nalalle voisi tuo agility kyllä sopia.
Mutta kun kyse on aktiivisesta rodusta ja vieläpä käyttölinjasta niin sama se sitten on mitä tehdään kunhan tehdään!
Toisaalta arveluttaa kuinka paljon nämä erilaiset lajit sitten häiritsevät toisiaan. Toisaalta sanotaan että koira oppii tunnistamaan eri lajien vaatimukset varsinkin jos ohjaajakin on eri. Toisaalta me ei isännän kanssa päästä nyt edes yksimielisyyteen siitä mitä Seuraa- käsky tarkoittaa.. Onko se tapa kävellä siinä lähellä hiljaa ja nätisti vai onko se lapa kyljessä kiinni ja silmiin tuijottaen tepsutusta? Ja ihanko todella se koira oppii miten sen kuuluu olla??
 |
| Nala lähdössä vesinoutoon pentutreffeillä |
Mainiota! Tervetuloa vaan blogimaailmaan - Nala ja Heidi.
VastaaPoistaMinulle metsästäjänä nämä TOKOjen ja muiden lajien opit ovat aiheuttaneet myös pohdintaa. Minulle Seuraa-komento on sitä, että koira kulkee vierellä, kävelee samaa tahtia kanssani ja tarkkailee etumaastoa. Koira toki tarkkailee vauhtiani ja suuntaani ja pysähtyy, jos minäkin niin teen. En koe mitenkään tarpeelliseksi, että koira ottaa silmäkontaktia. Sellainen seuraaminen on metsästyksen kannalta vähintään turhaa ja jopa haitallista.
Voisiko ajatella kahta eri komentoa eri tarkoituksiin? "Seuraa" ja "Rinnalla" tms?
Oli meillä puhetta tuosta eri käskysanojen käyttämisestä ja kun kyseessä on vasta 5kk pentu niin sehän olisi helppoakin opettaa. Suuremman haasteen tuo nämä laholatvaset ohjaajat, jotka välillä huutelevat lapsiaan koiran nimellä ja päinvastoin. Yritä siinä nyt sitten sisäistää uusia käskysanoja ilman että metsällä tai kentällä tarvis sitten muistella että mikä ihme se sana nyt taas olikaan! :D
VastaaPoistaTämä asia täytyy kyllä nyt ottaa vakavan pohdiskelun alle, sillä huomaan jo nyt miten vaikeaa on saada koira pysymään katsekontaktissa kun se kunnon mehtäläisen tavoin tiirailee toiveikkaana etumaastoa. Ei se haittaisi muuten, mutta tarkoitus on kuitenkin mahdollisesti kisata tokossa tulevaisuudessa. Ehkä. Riippuu vähän miten pitkälle jaksetaan Nalan kanssa viilata pilkkua noiden asentojen suhteen.
Tuttu juttu tuo ihmisen sekoilu. Kyllä siihen itsekin aina joskus syyllistyy. Olin tässä taannoin taipparitreenikouluttajana ja siellä kiinnitin huomiota samaan, että monilla tuli esim. hakualuella "etsi", "hae" ja "nouda" käskyjä mukavasti sekaisin :-) Yritin kyllä antaa rakentavaa palautetta asiasta.
VastaaPoistaMutta kyllä sekin totta on, että koira oppii toimimaan eri tavoin eri paikoissa. Esim. tiedän yhden moninkertaisesti Nomessa VOI1-palkitun koiran, joka lähtee (halutusti) metsällä paukkunoutoon. Itse en paukkunoutoa halua, mutta koiran omistajalla on tähän omat järkevät perusteensa.