sunnuntai 31. elokuuta 2014

NOME-B kokeet Alavuudella

Alavuuden Nome-kokeesta lähdettiin toiveikkaina tavoittelemaan ykköstulosta, jotta seuran omissa kokeissa Pomarkussa saataisiin startata sitten jo avoimessa luokassa. Koemaastojen selvitessä tuli suhteellisen nopeasti selväksi myös tavoitteen haasteellisuus. Oman koiran tuntien pikainen tavoitteiden hienosäätö oli paikallaan, vaikka kirvestä ei niin sanotusti kaivoon heitettykään.

Ensimmäisessä tehtävässä heitettiin lokit toinen erittäin tiheään kaislikkoon ja toinen avoveden rajaan. Nala markkeerasi molemmat linnut hyvin ja lähti määrätietoisesti kaislikkoon. Etenemisen käydessä haasteellisemmaksi päätti tämä sankari, että se toinen olikin mukavampi ja vaihtoi suuntaa.
Tässä kohtaa taisi lipsahtaa mielestä sen ensimmäisen linnun pudotuspaikka eikä Nala edennyt enää kaislikossa tarpeeksi kauas löytääkseen lintua. Tiheä kaislikko osoittautui monen koiran kompastuskiveksi. Veden syvyys taisi olla juuri väärän syvyinen ja koirat eivät oikein tienneet loikkiako vai uida.

Seuraavana oli vuorossa linjaan lähetys. Nalalle tätä ei ole päästy montaa kertaa tekemään, joten tätä hieman jännitettiin. Linja tehtiin veteen, jossa koiran tulisi edetä ensin lumpeiden valtaaman osion läpi avoveteen ja siitä kaislikon reunaan toiselle lumpeikolle saakka, jonka seassa odottelee tavi. Monet koirat olivat jääneet jo ensimmäisten lumpeiden sekaan ihmettelemään.
Näin teki myös Nala ja ohjaaja otti lähetyksen uudestaan. Toisella lähetyksellä sama toistui. Tuomari antoi vielä kolmannen tilaisuuden ja raskaasti ohjaten Nala vihdoin uskoi ja lähti uimaan läpi lumpeikon. Pienoinen työvoitto, mutta eipä tarvinnut lopettaa tehtävää epäonnistumiseen.

Kolmantena vuorossa oli lähihaku-tehtävä, jossa n.15m päässä kummun takana oli kani odottamassa. Ensin Nalalla varmaan vauhti vei ja se kävi lämmittelyksi nappaamassa hakuruudusta variksen näytille. Tuli se kani sieltä sitten ihan nätisti myös ylös.

Viimeisenä tehtävänä oli Nalan bravuuri eli hakuruutu. Tosin sekin oli erittäin vetistä, hieman kahlailua vaativaa hetteikköä. Koira ei voinut siitä juoksemalla selvitä vaan sen oli oikeasti etsittävä vainullaan. Nala ihan tosissaan rakastaa tätä tehtävämuotoa ja se tyhjensikin ruudun näppärästi.


Markkeeraustehtävän epäonnistuminen oli Nalan suurin virhe eikä se päässyt jäljelle saakka. Tulos parani kuitenkin hieman eli ALO2 on nyt Nalan paras tulos. Seuraavaksi on vuorossa ne seuran omat kokeet ja niistä tavoitteena nyt saada se ykkönen. Treeniä pukkaa..

tiistai 12. elokuuta 2014

Kyyhkyjahdin aloitus ja naisten metsästysvaatteet

Kyyhkyjahdin aloitus 10.8  on perinteisesti ollut kovin odotettu tapahtuma eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Paitsi ehkä siltä kannalta ajateltuna, että tänä vuonna mukana olivat ensimmäistä kertaa myös minä ja Nala. Edellisen päivän piipahdus ampumaradalla tosin vahvisti ajatukseni siitä, että olen mukana reportterin ominaisuudessa kamaran kera ja jätän ampumiset toistaiseksi osaavampiin käsiin. Nalalla taasen on juoksut pahimmillaan eikä se tunnu olevan kovinkaan orientoitunut oikeastaan yhtään mihinkään. Meiltä ei Nalan kanssa siis odotettu kovin suuria.

Valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin edellisenä päivänä varusteiden keräämisellä ja tarkastamisella. Rva Reportterille oli vähän haasteellista löytää sopivia vaatteita, koska oma pukuni on talvipuku ja Mr Metsästäjän laaja ja monimuotoinen asuvalikoima on lievästi ylimitoitettu omiin strategisiin mittoihini nähden.
Naisten metsästysvaatevalikoima on Suomessa suorastaan olematon. Sanotaan, ettei täällä ole naismetsästäjiä tarpeeksi, jotta vaatteiden valmistus, tuonti tai jälleenmyynti olisi täällä kannattavaa, mutta uskallan olla eri mieltä. Pienempiinkin käyttäjäryhmiin muissa harrastuksissa on suunnattu markkinointia kannattavin tuloksin ja jopa lapsille on omia mallistoja.

Mieleeni on hiipinyt epäilys, että valikoiman tuomista kotimaisille markkinoille jarruttaa se tosiseikka, että metsästys on miesten perinteisesti hallitsema ala. Miehet todennäköisesti ovat vallalla myös metsästysvaatteita valmistavien ja maahantuovien yritysten hallinnossa. Asenne naisten vaatteisiin on yleensä turhamaisuuden leimaama. Myös naiset itse helposti vaikenevat tarpeestaan löytää kunnollisia, istuvia ja toimivia nimenomaan naisille suunniteltuja vaatteita, koska yleinen asenne leimaa naisen heti turhamaiseksi jos hän valittaa vaatevalikoimasta. Ajatellaan että ei niillä vaatteilla metsästetä tai että ei se metsä mikään muotilava ole. Naiset eivät kehtaa vaatia ja kysellä, joten luullaan ettei kysyntää ole. Vaatteiden toimivuudella ja sopivuudella on kuitenkin oleellista merkitystä myös metsästyksessä. Toisaalta olen kyllä kuullut myös, että joskus esimerkiksi houkuttelukuviin tai muutoin houkuttelumetsästykseen perehtymättömät metsästäjät vähättelevät kuvien ja pillien merkitystä. Ihmisellä on kummallinen tapa ylenkatsoa itselleen vieraita tai merkityksettömiä asioita.

Miksi miehet sitten saavat valita kymmenien eri mallien ja kuosien valikoimasta olematta turhamaisia? Miksi miehille on eri metsästystyypeille ja maastoille ja ruumiinrakenteelle suunnattuja vaatteita, mutta naisille tämän vaatiminen on turhamaisuutta. Uskon, että kyse ei ole kysynnän puutteessa vaan asenteessa. Itse aion nyt julkisesti tunnustaa silti, että toimivuuden lisäksi haluan myös näyttää hyvältä niin töissä, vapaa-ajalla kuin metsälläkin. Olkoon se sitten naisellista turhamaisuutta tai kulloisenkin ympäristön arvostusta ja kunnioitusta. 

Sasta on tuonut markkinoille naisille suunnatun Kauris Camo takin Optifade kuosilla, mutta sen verran suolaiseen hintaan, että oma lompakko ei anna myöden ostaa sitä koekäyttöön. Ulkomaisista verkkokaupoista löytyy hyviä valikoimia, joista Capelasin valikoima miellyttää omaa silmääni nyt eniten. Rahtikustannukset ovat edellä mainitulla ikävän suuret, vaikka silti hintataso jää kyllä oleellisesti Suomen hintatasoa matalammalle. Verkosta tilatessa vaatteita ei kuitenkaan pääse sovittamaan eikä materiaalia hypistelemään tai muutoin vaatteen laatua tarkastelemaan. Myös periaatteellisista syitä suosisin mieluummin kotimaista. 

Palataanpa lopuksi vielä kuitenkin siihen itse aiheeseen. Metsästyspäivän aamu valkeni sumuisena ja harmaana Mr Metsästäjän ja Rva Reportterin nukkuessa tyytyväisenä omassa vuoteessaan kunnes Mr Metsästäjä virkosi pari tuntia suunniteltua myöhemmin. Hirveän kiroamisen säestyksellä rymisteltiin vaatteet jotenkuten päälle ja kömmittiin kiireesti autoon. Nalakin muistettiin herätellä sohvalta mukaan.
Ennalta suunniteltu passipaikka oli tyhjä, joten kuvat vain peltoon ja odottamaan. Ei tarvinnut kauaa odotella, että alkoi tapahtua. Nala oli istunut suoraan keltiäispesään, mikä aiheutti säpinää pitkäksi aikaa. Sitten ei tapahtunutkaan juuri yhtään mitään kunnes vihdoin Mr Metsästäjä kuulee kyyhkyn siipien suhinaa ja tähyää taivaalle. Samaan aikaan kyyhky laski suoraan kuville ja odotin laukausta. Lopulta kysyin vienosti onko tuo kyyhky tarkoitus ampua.. Ei ollut Mr Metsästäjä havainnut koko lintua, tähysi väärään suuntaan.

Kyyhky saatiin kuitenkin kumoon ja Nalalle harjoitusta. Oli ensimmäinen kyyhky Nalalle, joten arvata saattaa, että suu oli täynnä höyheniä. Lähtiessä tehtiin vielä samalla linnulla yksi linjaharjoitus ja tällä kertaa Nala oli oppinut jo oikean kanto-otteen linnusta ja se sujui paljon siistimmin. Peltoon laski myös huomattava määrä hanhia, mutta aamun teemaan sopien vasta sen jälkeen kun Rva Reportterin kamerasta oli loppunut akku. Ja hyppelipä kaurispukkikin ihan passipaikan vierestä! 

Kaikki ei aina suju ihan suunnitellun kaavan mukaan, kuten ei elämässä muutenkaan. Saalis olisi voinut tietysti olla suurempikin, mutta ei tätä yhtäkään kumpikaan pettymyksenä pitänyt. Hyvältä sekin maistui!

Seuraavaksi Rva Reportteri suuntaa radalle parantamaan osumaprosenttiaan ja alkaa jäljittämään itselleen kunnon metsästyspukua. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan.