Kyyhkyjahdin aloitus 10.8 on perinteisesti ollut kovin odotettu
tapahtuma eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Paitsi ehkä siltä kannalta
ajateltuna, että tänä vuonna mukana olivat ensimmäistä kertaa myös minä ja
Nala. Edellisen päivän piipahdus ampumaradalla tosin vahvisti ajatukseni siitä,
että olen mukana reportterin ominaisuudessa kamaran kera ja jätän ampumiset
toistaiseksi osaavampiin käsiin. Nalalla taasen on juoksut pahimmillaan eikä se
tunnu olevan kovinkaan orientoitunut oikeastaan yhtään mihinkään. Meiltä ei
Nalan kanssa siis odotettu kovin suuria.
Valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin edellisenä
päivänä varusteiden keräämisellä ja tarkastamisella. Rva Reportterille oli
vähän haasteellista löytää sopivia vaatteita, koska oma pukuni on talvipuku ja
Mr Metsästäjän laaja ja monimuotoinen asuvalikoima on lievästi ylimitoitettu
omiin strategisiin mittoihini nähden.
Naisten metsästysvaatevalikoima on Suomessa suorastaan
olematon. Sanotaan, ettei täällä ole naismetsästäjiä tarpeeksi, jotta
vaatteiden valmistus, tuonti tai jälleenmyynti olisi täällä kannattavaa, mutta uskallan
olla eri mieltä. Pienempiinkin käyttäjäryhmiin muissa harrastuksissa on suunnattu markkinointia kannattavin
tuloksin ja jopa lapsille on omia mallistoja.
Mieleeni on hiipinyt epäilys, että valikoiman tuomista kotimaisille markkinoille jarruttaa se tosiseikka, että metsästys on miesten perinteisesti
hallitsema ala. Miehet todennäköisesti ovat vallalla myös metsästysvaatteita
valmistavien ja maahantuovien yritysten hallinnossa. Asenne naisten vaatteisiin
on yleensä turhamaisuuden leimaama. Myös naiset itse helposti vaikenevat
tarpeestaan löytää kunnollisia, istuvia ja toimivia nimenomaan naisille
suunniteltuja vaatteita, koska yleinen asenne leimaa naisen heti turhamaiseksi
jos hän valittaa vaatevalikoimasta. Ajatellaan että ei niillä vaatteilla
metsästetä tai että ei se metsä mikään muotilava ole. Naiset eivät kehtaa vaatia ja kysellä, joten luullaan ettei kysyntää ole. Vaatteiden toimivuudella
ja sopivuudella on kuitenkin oleellista merkitystä myös metsästyksessä.
Toisaalta olen kyllä kuullut myös, että joskus esimerkiksi houkuttelukuviin tai
muutoin houkuttelumetsästykseen perehtymättömät metsästäjät vähättelevät kuvien
ja pillien merkitystä. Ihmisellä on kummallinen tapa ylenkatsoa itselleen
vieraita tai merkityksettömiä asioita.
Miksi miehet sitten saavat valita kymmenien eri mallien ja
kuosien valikoimasta olematta turhamaisia? Miksi miehille on eri
metsästystyypeille ja maastoille ja ruumiinrakenteelle suunnattuja vaatteita, mutta naisille tämän vaatiminen on turhamaisuutta. Uskon, että kyse ei ole
kysynnän puutteessa vaan asenteessa. Itse aion nyt julkisesti tunnustaa silti, että toimivuuden lisäksi haluan myös näyttää hyvältä niin töissä, vapaa-ajalla
kuin metsälläkin. Olkoon se sitten naisellista turhamaisuutta tai kulloisenkin ympäristön arvostusta ja kunnioitusta.
Sasta on tuonut markkinoille naisille suunnatun
Kauris Camo takin Optifade kuosilla, mutta sen verran suolaiseen hintaan, että oma lompakko ei anna myöden
ostaa sitä koekäyttöön. Ulkomaisista verkkokaupoista löytyy hyviä valikoimia,
joista
Capelasin valikoima miellyttää omaa silmääni nyt eniten. Rahtikustannukset
ovat edellä mainitulla ikävän suuret, vaikka silti hintataso jää kyllä oleellisesti
Suomen hintatasoa matalammalle. Verkosta tilatessa vaatteita ei kuitenkaan
pääse sovittamaan eikä materiaalia hypistelemään tai muutoin vaatteen laatua
tarkastelemaan. Myös periaatteellisista syitä suosisin mieluummin kotimaista.
Palataanpa lopuksi vielä kuitenkin siihen itse aiheeseen.
Metsästyspäivän aamu valkeni sumuisena ja harmaana Mr Metsästäjän ja Rva Reportterin
nukkuessa tyytyväisenä omassa vuoteessaan kunnes Mr Metsästäjä virkosi pari
tuntia suunniteltua myöhemmin. Hirveän kiroamisen säestyksellä rymisteltiin
vaatteet jotenkuten päälle ja kömmittiin kiireesti autoon. Nalakin muistettiin herätellä
sohvalta mukaan.
Ennalta suunniteltu passipaikka oli tyhjä, joten kuvat vain
peltoon ja odottamaan. Ei tarvinnut kauaa odotella, että alkoi tapahtua. Nala
oli istunut suoraan keltiäispesään, mikä aiheutti säpinää pitkäksi aikaa. Sitten ei tapahtunutkaan juuri yhtään
mitään kunnes vihdoin Mr Metsästäjä kuulee kyyhkyn siipien suhinaa ja tähyää
taivaalle. Samaan aikaan kyyhky laski suoraan kuville ja odotin laukausta.
Lopulta kysyin vienosti onko tuo kyyhky tarkoitus ampua.. Ei ollut Mr Metsästäjä
havainnut koko lintua, tähysi väärään suuntaan.
Kyyhky saatiin kuitenkin kumoon ja Nalalle harjoitusta. Oli
ensimmäinen kyyhky Nalalle, joten arvata saattaa, että suu oli täynnä höyheniä.
Lähtiessä tehtiin vielä samalla linnulla yksi linjaharjoitus ja tällä kertaa
Nala oli oppinut jo oikean kanto-otteen linnusta ja se sujui paljon siistimmin.
Peltoon laski myös huomattava määrä hanhia, mutta aamun teemaan sopien vasta
sen jälkeen kun Rva Reportterin kamerasta oli loppunut akku. Ja hyppelipä kaurispukkikin ihan passipaikan vierestä!
Kaikki ei aina suju ihan suunnitellun kaavan mukaan, kuten
ei elämässä muutenkaan. Saalis olisi voinut tietysti olla suurempikin, mutta ei
tätä yhtäkään kumpikaan pettymyksenä pitänyt. Hyvältä sekin maistui!
Seuraavaksi Rva Reportteri suuntaa radalle parantamaan
osumaprosenttiaan ja alkaa jäljittämään itselleen kunnon metsästyspukua. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan.