Taipparit korkattu

Mihin näin aikasin lähdetään??

Herätyskello piipitteli lauantai-aamuna tuhottoman aikaisin, mutta torkkutoiminnon ansiosta meinasi silti tulla kiire. Auton nokan suuntautuessa kohti Närpiötä, suuntautui lämpömittari jo kohti hellelukemia. Lämpöä vastaan oli suunniteltu taisteltavan kylmään veteen kasteltujen pyyhkeiden ja ilmastoidun auton avuin, mutta perille päästyämme tajusimme huolen turhaksi.  Meren rannalla kävi vilvoittava tuulen vire ja lämpöä oli sopivat 20 astetta. Täydellistä!

Ylimääräistä sydämentykytystä tosin aiheutti alueella runsaslukuisena esiintyvät kyyt ja punkit. Ensin mainittuja näimme parikin kappaletta ja jälkimmäisiä oli aamuvuoro nyppinyt koirista ja pyyhkinyt lahkeistaan kymmenittäin.

Pieni Sissi lepäili aina välillä. 

Ilmoittautumispaikka oli vähän hakusessa kun ei tullut luetuksi kisakutsua tarpeeksi tarkkaan, mutta selvisi sekin sitten lopulta. Oma vuoro oli heti Nalan veljen, Misty Bay´s Black Pearlin aka Lennin jälkeen ihan viimeisten joukossa, joten luvassa oli ainakin pari tuntia leppoisaa luppoaikaa. Puitteet oli kuitenkin mainiot ja ihmisten kahvitellessa ja höpötellessä sai koirat uiskennella ja purkaa ylimääräisiä höyryjä. Tulipa myös tavattua vihdoin ihan livenä mies Tapiolan Takamailla blogista. Ja sydäntä särkevän suloinen labradorin pentu Sissi. Paikalla oli näitä pikkupentuja kaksikin ja molemmat pennut opettelivat uimaan myös. Hakipa pikku Sissi reippaasti veteen heitetyn halonkin!

Lenni näyttää miten veteen mennään!

Kellon hiipiessä kohti ilta-päivää alkoi jännitys tiivistyä ja katsoimme viisaimmaksi siirtyä parveilemaan lähemmäksi kisapaikkaa.

Ensin tuli Lennin vuoro ja Lenni osoitti varsinaista metsästyskoiran mentaliteettia syöksyessään veteen lokkia pelastamaan. Ei siis minkäänlaista epäselvyyttä ensimmäisellä rastilla! Hyvillä mielin siirryttiin siitä hakuruudun puolelle. Lenni lähti omaan tyyliinsä kuin tykin suusta ruutuun ja tyhjensi sen vauhdilla. Kieli oli koiralla noin

puoli metrinen, mutta Lenni olisi varmaan mielellään hakenut lisääkin variksenraatoja. Ohjaaja unohti jännityksessään ottaa koiraa vähän hengähtämään lähetysten välillä, mutta eipä tuo näyttänyt hirveästi haittaavan. Jäljelle pääsi siis ainakin Lenni.

VARIS!!!

Seuraavaksi olikin vuorossa Nala. Allekirjoittanut ei meinannut  jännitykseltään saada kuvia otetuksi, onneksi mies on meillä se ohjaaja tässä lajissa. Nala neitokainen ei näyttänyt kovin nauttivan varpaiden välistä tursuavasta mudasta mutta loikki veteen reippaasti ja haki lokin epäröimättä isännälle. Toiseen hakuun vaihdettiin vähän lähetyspaikkaa helpommaksi ja Nalakin näytti tyytyväisemmältä.

Hakuruutuun Nala lähti myös täyttä vauhtia. Tuomarin sanojen mukaan koira osaa itsenäisesti laajentaa haku-aluetta niin että hyvä kun alue riittääkään. Kaikki linnut löytyi, mutta jännitystä aiheutti tieto jostain hiipparista, joka oli kuulemma huutanut kun ammutaan ja koiria pidetään vapaana ja lähtenyt metsään päin haku-alueen suuntaan.  Onneksi ei kuitenkaan osunut kohdalle. Tällä isännällä kisajännitys aiheutti pienen oikosulun ja normaalista poiketen alkoi

Nala kiikuttaa lokkia rannalle

kiitellä koiraa ennen kuin lintu oli kädessä. Tästä kummastuneena Nala pudotteli riistaa jonkin verran isännän jalkoihin kun se normaalisti tuo ne käteen. Ampuja tämän huomasi ja tulikin heti sanomaan minulle, että tuossa mennään vikaan.

On kuulemma hyvä koira, jonka kanssa on hyvät mahdollisuudet lähteä etenemään mihin suuntaan vaan haluaa.

Sitten olikin taas vuorossa odottelua ja jännittelyä jälki-osuutta odotellessa. Velipoika oli taas vuorossa Nalaa ennen ja lähdin muka kuvaamaan. Olin odottanut jäljestyksessä menevän hetki, mutta Lenni olikin niin nopea, etten oikein ehtinyt kunnolla kameraa kohdistamaan! Hyvä Lenni!

Seuraavana lähti matkaan Nala, joka lähti jäljelle reippaasti. Hetken päästä viuhahti koira jäljen loppupäässä tiellä ja sukelsi siitä takaisin metsään. Tuomari lähti reippaana miehenä katsomaan mitä tapahtuu. Hetkeen ketään ei näkynyt ja oma vatsa puristui jännityksestä kippuraan. Sitten sukelsi musta koira pensaikosta pupu hampaissaan ja tuomarikin kömpi takaisin tielle toisesta kohtaa. Nala oli ilmeisesti havainnut jotain elävää kivenkolossa ja kävi sen tutkimassa. Siitä oli kuitenkin saman tien palannut kanille ja toi sen isännälle hyvässä järjestyksessä.  Oma arvio on, että Nala jäljesti jäljen vetäjän reitin loppuun asti ja tajusi sitten vasta että se kani oli se juttu mikä piti hakea.

Jäljellä oli siis enää kunniakirjojen jako, koirien syöttäminen ja uittaminen sekä kotiinpaluu. Lennille tuomari suositteli lähtemään reippaasti nyt kisakentille.

Hieno päivä, upea koira ja kauhean mukavia ihmisiä! 

Odotellessa popsittiin välillä vähän lihapullia..

Misty Bay´s Black Pearl aka Lenni

Kohti taippareita

SNJ:n koekalenteria on viime aikoina seurattu suhteellisen tiiviisti. Ensimmäinen ilmottautuminen ei tuottanut tulosta, mutta nyt näyttää siltä että paikka taippareihin on luvassa.

Valmistautuminen on hyvässä vauhdissa ja nyt näyttää oikein lupaavalta sekä koiran että ohjaajan edistyminen.

Viime syksynä veneessä taisi jännittää

Nalalle tehtiin kokeenomaiset treenit, jotta nähdään missä asioissa täytyy vielä petrata ja mitkä sujuu jo hyvin. Treenit aloitettiin suhteellisen mukavassa, aurinkoisessa säässä. Suuremmin ei myrskynnyt mutta rannikolla nyt tuntuu aina tuulevan. Alkuun otettiin vesinoudot ykkösmarkkeerauksina veneestä heittäen. Venettä Nala ei ihmetellyt yhtään, mutta se on kyllä jo viime vuonna ollut veneen kyydissä, joten sen suhteen ei ongelmia odotettukaan.

Hihna jäi isännällä kotiin, joten koko treeni tehtiin sitten kytkemättä koiraa. Tokokoiralle tämän ei pitäisikään olla mikään haaste. Nala odotti nätisti ja tarkkaavaisesti isännän sivulla kaverin heittäessä lokin veneestä. Markkeeraus onnistui ja Nala lähti reippaasti mutta hieman hitaasti veteen ja suuntasi suoraan lokille. Liekö ihmetellyt uutta tilannetta tai jotain muuta arpoi, mutta ui jonkin ihmeellisen kunniakierroksen linnun ympäri ennen kuin tarttui lokkiin ja kiikutti sen hyvässä tahdissa suoraan ohjaajan käteen. Jes!!

Seuraavaan noutoon Nala lähti suoralla loikalla veteen ja lokki palautui ohjaajalle huippuvauhtia.

Kylmä vesi on tuntunut aiheuttavan monelle koiralle vesihäntää, joten koiran kuivaamiseen ja lämmittelyyn uhrattiin reilusti aikaa. Täytyy pitää kaverista huolta treenatessakin.

Hakuruutu tehtiin hoidetulla metsäalueella hakkuuaukean vieressä. Hakuruutu on ollut Nalalla melko vahvasti hallussa, joten sen kanssa osattiin jo odottaakin hyviä suorituksia. Nala kävi aluetta nopeasti ja tarkasti läpi ja löysi linnut vaivatta. Koska oli tiedossa koiran osaaminen haussa, oli yksi lintu kokeeksi viety kauemmaksi hakkuuaukean puolelle. Nala joutui siis vaihtamaan aluetta linnun löytääkseen ja hyvin se sen löysikin. Isäntä otti aina koiran välillä tasaamaan hengitystä sivulle, jotta hajuaisti palautuu juoksemisesta.

Nala kuumenee jonkin verrankin hakuruudusta, mutta nyt ei ainakaan mitenkään liiaksi. Hengähdystauot hakujen välissä varmaan tekee senkin asian suhteen ihan hyvää.

Viimeinen lintu oli montussa josta ei juuri hajua sattunut Nalan nenään ja ohjaaja teki tässä kohtaa päätöksen olla lähettämättä koiraa ollenkaan enää hakuun vaan harjoitus lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen. 

Hyvin peruskoulutettu koira ei hihnaa tarvi

Viimeiseen tehtävään lähdettiin hyvillä mielin, mutta hieman jännittäen. Vuorossa oli siis kanin jäljestäminen ja kani on kuitenkin melkoisen herkullinen tapaus.

Kunniatehtävä osui jollekin edesmenneelle Herra Kanille joka oli jostakin pakkaseen päätynyt. Kani oli hyvin sulanut ja hyväkuntoinen pienen rusakon kokoinen pötkylä.

Jälki vedettiin taippareita jäljitellen noin 80m pituiseksi ja loivasti kaartaen maaston mukaan. Nala laitettiin matkaan ja se tajusikin jutun juonen melko nopeasti ja lähti juosten jäljelle. Maasto oli melko puustoista, joten näkyvyys koiraan oli huono. Avustaja oli metsässä vakoilemassa kania ja koiraa. Kani oli ojan penkan päällä vähän korkeammalla eikä Nala hoksannut sitä ensin vaan meni ohi. Fiksuna kaverina se kuitenkin tajusi palata hieman taaksepäin ja sai uudelleen jäljen päästä kiinni. Siitä se sitten osasi jäljestää suoraan kanille. Kania ei jääty sen kummemmin ihmettelemään vaan poimittiin talteen ja kiikutettiin ylpeänä isännälle ja suoraan käteen kuten kaiken muunkin päivän aikana.

Viilipyttymäisen tyyni isäntä tuuletti hurjasti sisäänpäin ja kiitteli koiraa hillitysti silitellen.

Kaiken kaikkiaan todella hyvää työskentelyä ja taippareihin ollaan lähdössä suurin odotuksin ja tulevia kisojakin katsellaan jo valmiiksi.

Pari päivää taipparitreenien jälkeen Nala pääsi ensimmäistä kertaa lämpimälle riistalle varisjahtiin. Työ sujui kuin ammattilaiselta!