Kohti taippareita

SNJ:n koekalenteria on viime aikoina seurattu suhteellisen tiiviisti. Ensimmäinen ilmottautuminen ei tuottanut tulosta, mutta nyt näyttää siltä että paikka taippareihin on luvassa.

Valmistautuminen on hyvässä vauhdissa ja nyt näyttää oikein lupaavalta sekä koiran että ohjaajan edistyminen.

Viime syksynä veneessä taisi jännittää

Nalalle tehtiin kokeenomaiset treenit, jotta nähdään missä asioissa täytyy vielä petrata ja mitkä sujuu jo hyvin. Treenit aloitettiin suhteellisen mukavassa, aurinkoisessa säässä. Suuremmin ei myrskynnyt mutta rannikolla nyt tuntuu aina tuulevan. Alkuun otettiin vesinoudot ykkösmarkkeerauksina veneestä heittäen. Venettä Nala ei ihmetellyt yhtään, mutta se on kyllä jo viime vuonna ollut veneen kyydissä, joten sen suhteen ei ongelmia odotettukaan.

Hihna jäi isännällä kotiin, joten koko treeni tehtiin sitten kytkemättä koiraa. Tokokoiralle tämän ei pitäisikään olla mikään haaste. Nala odotti nätisti ja tarkkaavaisesti isännän sivulla kaverin heittäessä lokin veneestä. Markkeeraus onnistui ja Nala lähti reippaasti mutta hieman hitaasti veteen ja suuntasi suoraan lokille. Liekö ihmetellyt uutta tilannetta tai jotain muuta arpoi, mutta ui jonkin ihmeellisen kunniakierroksen linnun ympäri ennen kuin tarttui lokkiin ja kiikutti sen hyvässä tahdissa suoraan ohjaajan käteen. Jes!!

Seuraavaan noutoon Nala lähti suoralla loikalla veteen ja lokki palautui ohjaajalle huippuvauhtia.

Kylmä vesi on tuntunut aiheuttavan monelle koiralle vesihäntää, joten koiran kuivaamiseen ja lämmittelyyn uhrattiin reilusti aikaa. Täytyy pitää kaverista huolta treenatessakin.

Hakuruutu tehtiin hoidetulla metsäalueella hakkuuaukean vieressä. Hakuruutu on ollut Nalalla melko vahvasti hallussa, joten sen kanssa osattiin jo odottaakin hyviä suorituksia. Nala kävi aluetta nopeasti ja tarkasti läpi ja löysi linnut vaivatta. Koska oli tiedossa koiran osaaminen haussa, oli yksi lintu kokeeksi viety kauemmaksi hakkuuaukean puolelle. Nala joutui siis vaihtamaan aluetta linnun löytääkseen ja hyvin se sen löysikin. Isäntä otti aina koiran välillä tasaamaan hengitystä sivulle, jotta hajuaisti palautuu juoksemisesta.

Nala kuumenee jonkin verrankin hakuruudusta, mutta nyt ei ainakaan mitenkään liiaksi. Hengähdystauot hakujen välissä varmaan tekee senkin asian suhteen ihan hyvää.

Viimeinen lintu oli montussa josta ei juuri hajua sattunut Nalan nenään ja ohjaaja teki tässä kohtaa päätöksen olla lähettämättä koiraa ollenkaan enää hakuun vaan harjoitus lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen. 

Hyvin peruskoulutettu koira ei hihnaa tarvi

Viimeiseen tehtävään lähdettiin hyvillä mielin, mutta hieman jännittäen. Vuorossa oli siis kanin jäljestäminen ja kani on kuitenkin melkoisen herkullinen tapaus.

Kunniatehtävä osui jollekin edesmenneelle Herra Kanille joka oli jostakin pakkaseen päätynyt. Kani oli hyvin sulanut ja hyväkuntoinen pienen rusakon kokoinen pötkylä.

Jälki vedettiin taippareita jäljitellen noin 80m pituiseksi ja loivasti kaartaen maaston mukaan. Nala laitettiin matkaan ja se tajusikin jutun juonen melko nopeasti ja lähti juosten jäljelle. Maasto oli melko puustoista, joten näkyvyys koiraan oli huono. Avustaja oli metsässä vakoilemassa kania ja koiraa. Kani oli ojan penkan päällä vähän korkeammalla eikä Nala hoksannut sitä ensin vaan meni ohi. Fiksuna kaverina se kuitenkin tajusi palata hieman taaksepäin ja sai uudelleen jäljen päästä kiinni. Siitä se sitten osasi jäljestää suoraan kanille. Kania ei jääty sen kummemmin ihmettelemään vaan poimittiin talteen ja kiikutettiin ylpeänä isännälle ja suoraan käteen kuten kaiken muunkin päivän aikana.

Viilipyttymäisen tyyni isäntä tuuletti hurjasti sisäänpäin ja kiitteli koiraa hillitysti silitellen.

Kaiken kaikkiaan todella hyvää työskentelyä ja taippareihin ollaan lähdössä suurin odotuksin ja tulevia kisojakin katsellaan jo valmiiksi.

Pari päivää taipparitreenien jälkeen Nala pääsi ensimmäistä kertaa lämpimälle riistalle varisjahtiin. Työ sujui kuin ammattilaiselta!