Tuhotyö-galluppi

Revittyjä sohvia, syötyjä seiniä, päättömiä barbeja sekä muutamat parittomat kengät. Hävityksen seasta

Esimerkki Nalan askarteluista

löytyy nappisilmät ja varovasti heiluva häntä.

Melkein jokainen koiranomistaja voisi teoriassa olla edellä mainitun näyn edessä kotiin tullessaan, mutta jotkut rodut tuntuvat olevan taipuvaisempia suurtuhoihin kuin toiset.

Labradorinnoutaja aktiivisena koirana tuntuu olevan tuhoamisvimmansa kanssa kärkipäätä ja päätin hieman kysellä muiden kokemuksia asiasta.  Merta edemmäs ei tarvitse heti lähteä kalaan, onhan meillä labradori kotonakin.

Nalan tihutyöt liittyvät selkeästi eroahdistukseen ja tuhoaminen on tietyn tyyppistä. Repiminen on sen tapa purkaa ahditusta ja rauhoittaa itseään. Se ei pureskele tuolin jalkoja tai muuta sellaista. Sen sijaan vaippapaketti on löytynyt atomeiksi silputtuna pitkin sohvia ja lattioita. Pari kertaa on myös vessasta haettu käytetty vaippa, joka on silputtu tietysti sohvalle eikä missään nimessä sinne vessaan. Jos lattialla nurkissa ei ole mitään, osaa tämä omatoimituholainen nousta lipastojen ja pöytien päältä hakemaan kohteita. Olipa kerran vedetty myös koiran hihnoja ja muita sellaisia varten tarkoitettu naulakko jotenkin ylösalaisin ja mm uudesta sadetakista syöty tarrat. Myös minun ulkoiluhousujen vyö on tuunattu ihan uuteen uskoon.

Repimisen lisäksi toinen selvä trendi on tuhota tavarat, joita isäntäväki pitää usein kädessä. Play Stationin ohjaimia on syöty kaksin kappalein. Kaukosäädin, silmälasit, sähkövatkaimen vispilät, hiustenkuivain joitakin laturin johtoja ja hiusharjoja. Lisäksi tietysti jätesäkillisen verran leluja, joita käydään varastelemassa lastenhuoneesta, tuosta ehtymättömästä aarreaitasta! Meidän kaksi vuotias tytär osaa jo huutaa erittäin tomerasti: ”Nala rikko! Nala häpee!”

Unohtumattomin tuhotyö meillä oli edellisen labradorin käsityötä. Meillä oli uusi sänky ostettu ja vanhat runkopatjasängyt nostettiin kuistille. Siinä sitten mietittiin mitä niille tehdään kun ei ihan toimivia sänkyjä viitsi kaatopaikallekaan viedä. Lähdettiin siitä piipahtamaan vanhempieni luona ja koira jäi terassille sänkyjen kanssa. Hetken päästä palatessamme oli näky kuin talvella vaikka oli keskikesä. Koko piha oli valkoisen täytteen peitossa, sillä koira oli repinyt molemmat sängyt täysin tyhjksi kuoriksi. Eipä tarvinnut enää miettiä mitä sängyille tehdään. Samainen koira onnistui myös vetämään kattomaalit päälleen, mikä ei niin hauska tapaus ollutkaan. Eläinlääkäriä ei ottanut vastaan meitä lainkaan ja maali ehti tehdä pahaa jälkeä koiran häntään ja anturoihin ennen kuin trimmaaja sai ajeltua koiran karvat ja asiansa osaava eläinlääkäri saatu kiinni.

Nalan sisarukset tuntuvat omaavan myös kiitettävän kyvyn tihutöihin. Seuraavassa poimintoja Misty Bay´s in facebook-ryhmästä.

”Meidän koiruus on syönyt yksinjäätyään uuteen olohuoneen mattoon reiän. Lisäksi seinästä revittiin ensin tapettia ja lopulta se järsi seinää niin että gyproc-levy näkyi. Eteisen liukuovikaapin se keksi avata joku kerta ja söi sieltä muutaman kengän...Niin ja kaksi koiranpetiä se on repinyt. Todettiin että ei se vissiin sitte tartte omaa sänkyä. Niin tai sitten kangas on ollut väärän värinen...”

”…on mm. repinyt mun aku ankka kansion silpuksi, hienosäätänyt astianpesukoneen nappulat, syönyt eteisen seinää kahdesta kohdasta siten että lasikuitutapetti ja kyproclevy on kulunut puhki… eteisessä olevien ovien karmien kiinnitysruuvien reikiin laitetut muovitulpat on syöty ylimmäisiä lukuunottamatta, lisäksi sillä on kenkä ja sukka ja hanska/pipofetissi eli niitä menee jos unohtuu saataville ”

”  Meillä suurempia ongelmia ei toi lapukka oo aiheuttanut  sen tuhot on yks kenkä ja aamutossu , vähän nakertanu sohvan reunaa , lattialistaa , oven alaosaa ja hyllystä kulman . ”

Olipa eräs velikulta myös aiheuttanut itkua ja hammasten kiristystä levittämällä emännän käsityökorin sisällön ympäriinsä tuhoamalla samalla niin lähes valmiit työt kuin langat ja sukkapuikot ynnä muut välineetkin.

Edellä mainittu tuhorepertuaari käsittelee siis vain yhden pentueen otannan. Samanlaista keskustelua on käyty myös suuremmassa mittakaavassa ainakin labradorinnoutajien facebook-ryhmässä.

Ei pidä silti sortua äkkinäisiin johtopäätöksiin ja ajatella ainoastaan labukoiden olevan toivottomia tuholaisia.

Vertailun vuoksi voidaan mainita em. perheiden toisten koirien aktiviteeteista seuraavaa:

”…Avaa sujuvasti kaikki kaapit ja usein tyhjentää mun vaatekaapista ja eteisen liukuovikaapista vaatteita ( ne mitä mulla on viimeeks ollu päällä ) kantaa ne sohvalle ja petaa pedin siihen . Jos taskuun jää nameja , syö ne , mutta koskaan ei vaatteet oo rikki , vaan jos tasku on auki ottaa namit sieltä , jos ei , puree taskun sisäpuolelle reiän ja tyhjentää sitä kautta . Roskis meillä on aina sidottu kiinni ja mun yhdessä kämpässä helsingissä jääkaappi oli lapsilukolla , kun muutaman kerran sen kokonaan tyhjensi ...kaappi oli vielä semmonen pieni tiskitason päällä oleva ja hyvin oli ylettyny kaikki tasot tyhjentämään . Keittiössä on usein kaikki kaapin ovet auki ja joskus nosteltu tavaraa lattialle , meillä on pelkkiä liukukaappeja , mut hyvin tuntuu aukeavan . Tiskit nostaa sujuvasti altaasta ja esipesee hyvin . Joskus kyllä rikkonu jonkun lautasen . Kerran likoomassa altaassa iso kattila puolillaan vettä , oli nohevasti nostanu sen lattialle ilman että oli ollenkaan läikkyny mitään , kattila oli keskellä keitiötä edelleen puolillaan vettä . Että sellasta puuhailee dalmis ”

Ja olipa eräs dobermanni saanut terassin muoviseinän rikki kun oli joutunut katselemaan kun labukat treenasi. Toisella kerralla oli samainen herra yksin odotellessaan päättänyt harjoitella hieman kutomista ja kun jäljistä päätellen ei ollut aivan onnistunut, oli turhautumistaan pistänyt yhden maton palasiksi.

Että kyllä ne muutkin osaavat.

Ongelma on suhteellisen yleinen ja taloudelliset menetykset voivat kohota huimiinkin summin. Vakuutusyhtiö ei yleensä korvaa penniäkään, ei ainakaan jos rehellisenä kansalaisena menet kertomaan totuuden tuhojen aiheuttajasta. Katsovat ettei tuho ole yllätyksellinen jos olet ehdoin tahdoin villieläimen kotiisi kiikuttanut.

Tuoreet, lihaisat luut ehkäisevät tuhoja ja niitä kannattaa tarjoilla jo pentuna

Ratkaisumalleja tuntuu olevan jonkin verran ja osalla kouluttajista tuntuu olevan tähän keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Helpointa on varmaan rajoittaa koiran oleskelualuetta yksin ollessaan ja kerätä pois kaikki tuhottavissa oleva irtain. Mikä ei luonnollisesti paljon auta jos koira sattuu olemaan mieltynyt talon rakenteisiin tai huonekaluihin etkä asu tyhjässä betonibunkkerissa. Yleisesti tuntuu olevan käytössä myös tyhjät maitopurkit, tuoreet luut tai herkuilla täytetty Kongi koiranlelu.  Vaikka kuulinpa erään sankarin syöneen siitä namit ja pilkkoneen lelun sen jälkeen.. Jos koiralla ei vielä ole tuhoamisvimmaa, ei kannata ennaltaehkäisevässä mielessä jättää sille revittävää. Tämä saattaa nimittäin joissain tapauksissa vain opettaa koiran repimään kaikkea muutakin.

Itse katson pienten tuhojen kuuluvan pakettiin vähän niin kuin rapatassut ja karvatkin. Nykyään Nala kuitenkin on minulla töissä ja toimittaa toimistovahdin ja maskotin virkaa, joten tuhoilta vältytään lähes täysin.

Suurempien tuhojen kärsijöille lähetän voimahalit!

Saa vapaasti kertoa omista kokemuksistaan, mitä teidän koirat on tehneet?