Tehotreeniä ja koirakavereita

Joskus saattaa käydä niin, että loman jälkeen saa tehdä tuplaten töitä. Näin on käynyt meidän Nalalle, joka on treenannut tällä viikolla oikein urakalla. Alkuviikon treenistä tulikin kirjoteltua tuossa aiemmin ja puuhat ovat loppuviikon jatkuneet samalla kaavalla.

Alkuviikon oltua melko Toko-painotteinen treenien osalta, on loppuviikko keskitytty metsästyspuolen asioihin. Ajatuksena on kuitenkin syksyllä käydä taippareissa katsomassa, miten siellä sujuu ja pyörtyykö ohjaaja silkasta jännityksestä.

Eilen oli oikea koiran tehopäivä ja koko päiväksi oli luvassa ohjelmaa. Aamulla heti emännän saatua kahvinsa juotua, pakattiin koira ja lapset autoon ja lähdettiin liikkeelle. Ensimmäinen osoite oli mummulassa, jossa aamupäivä kului kirmaten hirmuvauhtia kiitävän vuoden ikäisen collie-pojan kanssa. Kuumuus kaatoi lopulta nämä hurjimukset puolen päivän jälkeen. Nala yritti uimaan ensin vesikuppiin ja sitten sadevesiämpäriin.

Koiran uimapyyntö tuli ymmärretyksi ja taas pakattiin perhe autoon. Luojan kiitos ilmastoinnista!

Seuraava osoite oli ystävien mökki merenrannassa. Merituuli viilensikin kuumentuneita ja lapset ja koirat

Eloisa, erittäin innokas metsästyskoira,

ystävällinen ja itsevarma, hyvin oppivainen ja sopeutuvainen

varmistivat vielä viilennyksensä hyppäämällä mereen.

Viilennys olikin tarpeen, sillä mökillä oli myös ystävien koira. Suomessa vielä melko harvinainen Viiriäiskoira on saksalainen metsästyskoira, jonka energia ja vauhti ovat vähintään samaa luokkaa kuin labradorin. Pikku karvaturri on vain kuukautta Nalaa nuorempi, joten ovat mukavasti suunnilleen samalla tasolla ja hyvää leikkiseuraa toisilleen.

Ja jottei päivä menisi pelkäksi leikiksi, tehtiin vähän töitäkin. Vesielementti piti tietysti heti käyttää hyödyksi ja Nala pääsi harjoittelemaan melko pitkiäkin vesinoutoja, jotka sujuivat moitteettomasti. Myös hieman linjaa harjoiteltiin, se kun Nalalla vaatii vielä hiomista.

Olin aiemmin miettinyt, että pitäisi päästä harjoittelemaan joskus myös veneen kanssa. Tämä toive toteutui tällä mökkireissulla ehkä hieman yllättäenkin. Mökiltä löytyi polkuvene ja tytär mankui ja vinkui miehet viemään hänet ajelulle. Koirat jäi rauhassa leikkimään rannalle. Jonkun aikaa merelle päin veneiltyään oli isäntä tajunnut vilkaista taaksepäin ja kukas se siellä polskuttikaan perässä? Nala oli päättänyt, että kunnon metsästyskumppani ei isäntää jätä. Eihän siinä muu auttanut kuin nostaa vesipeto veneeseen. Ei ollut moksiskaan veneestä tai veneeseen nostamisesta.

Keskikokoinen, pitkäkarvainen ja hyvin lihaksikas

ylösajava koira, jolla on jalo pää ja vahva luusto.

Riistat on ollut sulamassa, kuten edellisessä tekstissäni taisin jo lupailla ja tämän vauhdikkaan päivän päätteeksi otettiin kotona vielä riista-iltamat Nalalle.

Kani on Nalalle uusi tuttavuus eikä se ole koskaan jäljestänyt yhtään mitään. Nyt tehtiin ensimmäinen testijälki, jonka pituus oli arviolta noin 50m. Isäntä teki jäljen ja lähetyksen ja minä avustajan roolissani hiipailin hieman koiran perään vakoilemaan mitä se tekee. Nala lähti vauhdikkaasti jäljelle ja jäljesti suoraan, epäröimättä kanille. Nuuski hetken ja katseli ympärilleen. Teki pienen kierroksen tutkien mustikoiden kypsyysastetta ja palasi kanille. Tässä kohtaa tein varmaan virheen ja kannustavasti yritin huikata koiralle, että hieno! Nala ilmeisesti totesi, että ai ollankohan me mustikassa kun emäntäkin täällä hiiviskelee ja alkoi haahuilla pitkin mättäitä. Palasin raportoimaan ohjaajalle, joka lähti koiralle selittämään tehtävää uudestaan.

Pienen palaverin jälkeen tehtiin uusi jälki, jonka Nala suoritti ja tällä kertaa reippaasti otti kanin kauniiseen kanto-otteeseen ja kiikutti onnesta hihkuville ihmisilleen.

Loman jälkeen jaksaa painaa ylitöitä ja niinpä Nalalle tehtiin vielä muutama nouto variksilla, jotka palautettiin ammattimaisin ottein ohjaajalle. Riistaan totuttelun nimissä tehtiin myös pieni hakuruudun tyyppinen kotipihan pusikoissa, johon uutena tuttavuutena lisättiin myös yksi lokki. Lokki aiheutti Nalassa pientä varovaisuutta, olihan se sentään taas ihan uusi asia ymmärrettäväksi. Pienen perehdyttämisen jälkeen sekin kuitenkin nostettiin lopulta ylös ja palautettiin ohjaajalle.

Kaiken kaikkiaan arvioimme päivän onnistuneeksi. Yhtään tehtävää ei jätetty tekemättä, kaikkiin saatiin onnistunut suoritus. Riistaa saa käyttää ihan rauhassa vielä enemmän. Riistavietti on hyvä, mutta koira ei kuitenkaan kuumene ja kiihdy siitä liiaksi. Hieno päivä!

Treenikuulumisia Tokon tiimoilta

Nalalla on ollut lomaviikko viimeviikolla kotirintaman kiireiden ja sairastelujen takia. Lomailun jäljet on ollut

nähtävissä koirasta hyperaktiivisuutena sekä keskittymiskyvyn puutteina.

Hieman jännittäen lähdin eilen uusien tuttavien kanssa kimppatreeneihin ja koiralle uuteen paikkaankin. Meistä ei kumpikaan, koira tai emäntä, ole näitä kimppatreenejä ennen harrastanut joten tilanne oli meille hieman jännittävä siltäkin kannalta. Koska toko-kokeissa on paljon näitä yhteisliikkeitä, on niitä varmasti hyvä vähän treenatakin.

Myös yksin treenatessa minulla on ollut vähän vaikeuksia keksiä miten treenit kokoaisin kun kukaan ei ole sanomassa mitä tehdään ja kuinka monta toistoa. Vähän samoin kuin kotijumpissa kun ei ole vetäjää joka huutaa pirteänä, että jaksaa jaksaa vielä viisi toistoa!

Nalalla nuo kotikoiran perusliikkeet alkaa olla omasta mielestäni hallussa. Nämä perusliikkeet on mielestäni niitä, jotka jokaisen koiran tulee osata ja totella viipymättä, vaikka kyseessä olisi pelkkä sohvakoriste.

Paikallaoloa ja luoksetuloa on treenattu siitä asti kun koira tuli taloon ja koira pysyy paikallaan, vaikka taloon tulee vieraita tai itse menen piiloon.

Perusasentoa on viilattu ja se sujuu kyllä, joskin joskus tarvii korjata hieman jos jää vinoon.

Seuraaminen Nalalla on aivan alkutekijöissään, mutta se onkin tarkoitus treenata kunnolla ja askelkerrallaan huolella kuntoon. Nalasta tulee kuitenkin metsästys- ja kisakoira (ehkä), joten tokoseuraaminen saattaa olla vähän haasteellista.

Maahanmeno sujuu kyllä, mutta ilman käsiapua saa välillä käskeä kahdesti ja toteutus on hidasta ja kyselevää, joten siinä on petrattavaa.

Nala myös meinaa mennä maahan heti kun sen jättää paikalleen, mutta taisin keksiä siihen lääkkeen eilen. Palkkalelun vilauttaminen nosti vireystilaa heti muutaman pykälän ja Nala pysyi istumassa.

Olen pistänyt merkille, että Nala tylsistyy helposti tokossa ja maltillinen nostattaminen on varmaan muutenkin paikallaan. Se tosin myös kiihtyy nopeasti kuin urheiluauto ja sen nyt tietää miten siinä ajotaidottomalle käy.

Aivan uutena asiana tutustuimme nyt myös ruutuun, jonka ajatus taisi kyllä mennä niin ohjaajalta kuin koiraltakin vähän ohi. Tällä nyt ei meidän tapauksessa ole mikään kiire, mutta täytyy alkaa kysellä siitä vähän sitten ohjatuissa treeneissä. Meillä on onneksi ”valmentaja”, jonka kanssa tunnen puhuvani niin sanotusti samaa kieltä, joten saadaan kyllä tähänkin mysteeriin selvyys aikanaan.

Luulen, että tokoliikkeiden saralta alamme seuraavaksi harjoittelemaan liikkeestä pysäyttämistä. Periaatteessa Nala tämänkin tehtävän hahmottaa, mutta sitä ei ole varsinaisesti treenattu ja siinä on epäröintiä. Haluan tehdä pysähtymisestä nopean ja ehdottoman, joten aikomuksena on käyttää ainakin alussa liinaa ja avustajaa tässä treenissä. Tämä on ollut jo pidempään aikomuksena, mutta muu elämä on ollut vähän hektistä taas ja syönyt aikaa koiraharrastukselta.

Kimppatreenit sujuivat kuitenkin hyvin, eikä Nala ottanut häiriötä uusista treenikavereista juurikaan ja käyttäytyi muutenkin itselleen tyypillisen mallikelpoisesti puolivuotiaaksi pennuksi. Aivan hyvin pystyi treenaamaan vähän vanhempien ja edistyneempien koirien kanssa. Ainoa mihin ei menty mukaan oli ryhmäseuraaminen. Seuraamista on kuitenkin harjoiteltu vasta vähän ja matkat ja käännökset olisi ollut meille vielä vähän liikaa. Häiriötreeninä Nalalle näyttää nyt toimivan paremmin pikkulinnut ja tuulessa pyörivät roskat ja karvatollot. Koirat ja ihmiset ei sitä haittaa.

Seuraavaksi taidetaankin kaivaa variksen- ja kaninraatoja pakkasesta sulamaan ja isäntä pääsee treenaamaan riistoilla metsästysjuttujaan. Monipuolisuuden nimissä.

Muoks. Avustajan sitoutuessa aidanpystytysprojektiin, kokeiltiin Nalan kanssa liikkeestä pysäytystä heittäen lelua taaksepäin ja homma toimi niin hyvin etten taidakaan tarvita liinaa ja avustajaa tähän. Siis huikkasin luoksetulossa seis ja heitin koiralle kopin lelulla. Yritin heittää oikeastaan lelun Nalan taakse, mutta olen onnettoman huono heittäjä. Kiitos vaan vinkistä kasvattajan suunnalle Orimattilaan!

Nala, "FI MuVA Mistybay´s Black Beauty"

Olen jo muutaman päivän ihmetellyt ihmisten facebook päivityksiä, joissa puhutaan mustikoiden poiminnasta. Vilkaisu kalenteriin varmistaa, että nyt on tosiaan vasta heinäkuun alku. Minulla on kyllä ollut lähes traditioksi muuttunut tapa herätä marjanpoiminnan alkuun vasta siinä vaiheessa kun muut ovat jo poimureillaan haravoineet lähimetsät lähes tyhjiksi marjoista, mutta ei kai ne nyt sentään vielä heinäkuun alussa voi olla kypsiä jo?

Kesäkuun lopussa juostu elämäni ensimmäinen puolimaraton toi mukanaan puutteellisesta harjoittelusta johtuneen rasitusvamman, mikä on estänyt minulta kaikki lenkit. Koiran lenkitkin on isäntä hoitanut ja kotona kykkiminen on alkanut kiristää allekirjoittaneen pinnaa silminnähden.

Uteliaisuus marjojen kypsyysasteesta vei voiton jalkasärystä ja särkylääkkeen siivittämänä pakkasin nuorimmaiseni pyörän istuimeen, vanhemman apupyörineen mukaan ja köytin Nalan taluttimeen. Kävellen olisimme todennäköisesti olleet perillä nopeammin. Apupyörillä eteenpäin väkertävä pikkutyttö ei meinannut millään selvitä kuoppaisesta soratiestä ja Nala ei ollut koskaan ennen ollut pyörän mukana. Nala tosin oli hämmästyttävän nätisti ottaen huomioon, että se tajusi meidän menevän metsään.

Onneksi satumme asumaan melko lailla korvessa, joten mustikkamaille on todellisuudessa naurettavan lyhyt matka.

Ja uskottava se oli kun omin silmin näki. Ainakin siinä aurinkoisessa kangasmetsässä, jossa me kävimme, olivat mustikat todellakin kypsiä! Jopa alle kaksivuotias pikkutyttö tajusi homman nimen ja popsi onnellisena sinisiä marjoja suuhunsa. Nala juoksenteli pitkin poikin muiden mukana enkä edes kauheasti katsonut missä se paineli menemään. Vaikka se on vasta pentu, sillä on perustottelevaisuus sen verran hyvin hallussa, että tiedän voivani tarvittaessa pysäyttää sen ja kutsua luokse kytkettäväksi tilanteessa kuin tilanteessa. Ilma oli mustikanpoimintaan mitä parhain. Ilta-aurinko punersi metsää ja tuuli juuri sen verran, että itikat ei kiusannut pienempiäkään poimijoita.



"FI MuVA Nala"



Aloin siinä hetken poimittuani pistämään merkille, että Nala tuntui olevan aina niissä parhaissa mustikkamättäissä. Alkuun pidin sitä sattumana, mutta pian huomasin sen todellakin syövän mustikoita suoraan mättäistä. Se tuntui todellakin oikein hakevan parhaat paikat ja pisti jopa mättäiden väliin pitkälleen ja popsi mustikoita makuultaan.



Labradorinnoutaja on tunnetusti monipuolinen harrastuskoira, jopa monipuolisempi kuin ensi näkemältä arvaisi. Jos joskus aletaan kilpailemaan mustikanetsintäkokeissa niin Nalasta saa pienellä vaivalla varmasti leivottua mustikkavalion. Luovutuksessa on tosin rehellisyyden nimissä pientä viilattavaa. FI MuVA Mistybay´s Black Beauty..

Mustikkametsässä viivyttiin pitkälti ohi iltapuuroajan, mutta kun syvemmältä metsän uumenista kantautui korviin kummallista törähtelyä päätin alkaa paimentamaan laumaani kotia kohden. Urospeura tai -kauris siellä kai varoitteli omaa laumaansa meistä, mutta tyttären karhupuheet ja viimeaikaiset karhuhavainnot saivat mielikuvituksen vähän villiksi ja kotiin suorittiin melkoisesti nopeammin kuin tullessa. Olihan vielä puurotkin keittämättä ja jos vielä mustikkapiirakkaa ehtisi leipoa.



Mustikkakoira työssään



Käyttölinjainen labradorinnoutaja ensimmäiseksi koiraksi

Seuraavalla tekstillä ei ole tarkoitus kritisoida ketään. Ei uusia koiranomistajia, kasvattajia eikä varsinkaan eri linjojen koiria. Jos joku tässä vähän saa siipeensä niin ehkä minä itse. Kuten muutkin teksit blogissa, tämäkään ei ole mikään totuus eikä pohjaudu todistettuihin faktoihin. Tämä on siis pelkkä näkemys, joka perustuu omiin kokemuksiin ja muiden puheisiin.



Menossa mukana, säällä kuin säällä!



Labradorinnoutaja on aina ystävällinen, iloinen ja avoin. Se on helppo kouluttaa seurakoiraksi tai monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Vartiointitaipumusta ei yleensä liitetä mielikuviin tästä rodusta ja labradorikerhon luonnekuvauksen mukaan se ei ole koskaan terävä eikä puolustushaluinen. Labradori on toiminnanhaluinen olematta kuitenkaan yliaktiivinen.

Labradorinnoutaja on rotuna jakautunut kahteen eri linjaan harrastusmuotojen perusteella ja niissä on hieman

rakenteellisia eroavaisuuksia. Käyttölinjaiset eivät yleensä menesty näyttelyissä, mutta näyttelylinjaiset ovat ihan yhtä hyviä metsästyskoiria kuin käyttölinjaisetkin. Käyttölinjaisilta vaaditaan harrastuksissa ehdotonta tottelevaisuutta ja käyttölinjaiset ovatkin koulutettavuudeltaan helpompia.

Tässä hieman makua siitä minkälaisen kuvan labradorinnoutajasta saa ensikertalainen koiranomistaja suunnitellessaan kotiinsa lapsiperheeseen sopivaa mukavaa ja helppoa koiraa, jonka kanssa voi vähän tutustua eri harrastuksiinkin jos siltä tuntuu.

Saattaa tulla mieleen kääntyä käyttölinjaisen puoleen, onhan se monipuolinen ja vielä helppo aloittelijankin kouluttaa mukavaksi perhekoiraksi.

Seuraavaksi mennään kasvattajaa tapaamaan ja tietysti ainakin emään tutustumaan. Kasvattajan luona pitkänlinjan koiraihminen ja rotua tunteva aktiiviharrastaja esittelee koiransa ja kertoo ummet ja lammet koiristaan, luonnollisesti. Koira on ystävällisen oloinen, ei hötkyile vieraista ja on muutenkin ihana ja rauhallinen hyvin koulutettu koira. Tietysti. Onhan se osaavissa käsissä, harrastavassa kodissa ja niin hyvä, että sitä käytetään jalostukseen.

Käyttölinjainen labradorinnoutaja on upea koira, jonka kanssa on ilo harrastaa ja tehdä töitä. Se oppii nopeasti hyvät ja huonot tavat, rakastaa perhettään suurella sydämellä ja on aina valmis mihin vain.

Kuitenkin juuri ne puolet, jotka tekevät siitä niin ylivoimaisen metsällä ja koekentillä, on niitä puolia jotka osaamattomissa ja ymmärtämättömissä käsissä kääntyvät ongelmiksi. Kasvattajille ja alan harrastajille erot eri linjojen välillä saattavat olla niin itsestään selviä, etteivät he tule koirista puhuessaan ajatelleeksi, että uusi koiranomistaja ei välttämättä todellakaan hahmota näiden eri linjojen eroa tai labradorinnoutajan luonteenlaatua ylipäätään.

Pennun tullessa taloon ja kasvaessaan nopeasti suureksi, vahvaksi ja täysveriseksi työkoiraksi voi yllätys uusille koiranomistajille olla melkoinen. Käyttölinjainen labradori tuntuu omaavan melko usein taipumusta vartiointiin ja varautuneisuuteen vieraita kohtaan. Se ei missään nimessä ole oikea valinta metsästäjälle, jolle metsästys on muutamat reissut linnustamaan elo-syyskuussa. Vastaavaa toimintaa pitää olla tiedossa ympäri vuoden ja monta kertaa viikossa. Ellei metsästystä niin jotain muuta.

Se saattaa iloisuuden sijaan olla perusluonteeltaan hyvinkin huumorintajuton ja työnarkomaaninen koira, jonka mielestä kaikki muu on turhaa paitsi työnteko ja syöminen. Käyttölinjainen labradori tuntuu hyvin usein olevan niitä koiria jotka välinpitämättömästi nuuhkaisevat rapsuttamaan tullutta vastaantulijaa eikä suinkaan nuole tältä onnellisena naamaa märäksi. Siis jos se on huolella sosiaalistettu ja tottunut näkemään runsaasti vieraita. Jos se sattuu elämään vähän syrjemmällä ja totuttelu lauman ulkopuolisiin olentoihin on jäänyt vähän vähemmälle, saattaa vastaanotto olla melko lailla karumpi. Työintoisena aktiivina se ei välttämättä osaa ollenkaan laskea kierroksiaan ja rauhoittua ellei sitä ole sille opetettu ja jos se sattuu luonteeltaan olemaan keskimääräistä kiihtyvämpi.

Totta kai rotumääritelmän luonnekuvaus on syytä lukea tarkkaan kun mietitään sopivaa rotua itselle, mutta kannattaa pitää mielessä että se on kuitenkin vain tavoite, johon pyritään ja ehkä kuvaus tyypillisestä rotunsa edustajasta. Sitten on aika selvittää mitä muita piirteitä rodussa yleisesti esiintyy ja muistaa että aina on myös ne epätyypilliset yksilöt. Labradorin kohdalla yleensä tunnutaan ainakin ulkomuodollisesti kuvattavan vain näyttelylinjaista koiraa ja uskon näin olevan myös luonteen kohdalla. Eri linjat eroavat toisistaan yhtä paljon luonteen kuin ulkonäkönsäkin puolesta.

Ajoissa aloitetulla ja oikeanlaisella koulutuksella saa käyttölinjaisesta loistavan koiran, mutta osaako uusi omistaja jos hän odottaa rotumääritelmän kuvailemaa leppoisaa palleroa ja saakin toimintatarmoa pursuavan Tasmanian-tuholaisen. Aloittelijalla koiranlukutaito kuitenkin aina on heikompi kuin pitempään koiria kouluttaneella.

Ennen kuin lähtee ottamaan ensimmäiseksi koiraksi käyttölinjaista labradorinnoutajaa, kannattaa miettiä ja analysoida tarkkaan omaa ja perheensä elämäntyyliä. Onko metsästysharrastus tarpeeksi aktiivista ja onko mielenkiintoa korvata metsästämätön aika vuodesta vaikka kilpailuilla. Mitä muuta koiran kanssa voisi harrastaa ja mitä sitten jos harrastukset eivät enää alkuinnostuksen jälkeen kiinnostakaan. Työkoira tarvitsee ehdottomasti jotakin työtä eikä tunti viikossa toko-treenejä todellakaan riitä. Onko perhe ulkoilmaväkeä ja tee-se-itse ihmisiä, vai rentoudutaanko mieluummin siistissä kodissa takkatulen ääressä viiniä siemaillen. Tarvitsetko työkoiran vai riittääkö noutaja?

Omat epämukavuusrajansa kannattaa määritellä ja miettiä kuinka paljon niistä on valmis joustamaan. Ennemmin tai myöhemmin käyttölinjainen labradorisi raahaa ja tuuppii sinut yli omien rajojesi ja ellet koe tätä osana koiranomistamisen hienoutta kannattaa vakavasti harkita vaikka marsua.

Lisää kuvateksti





Noutajan treeni-iloa koirarannalla

Kaikki noutaja-ihmiset taitavatkin tietää, että noutajalla on sisäänrakennettuna mahdottoman kova tekemisen ja noutamisen tarve. 

Keskittymiskyky häiriössä ja treenaamisen ilo sen sijaan eivät ole sisäänrakennettuja itsestäänselvyyksiä. Nuorella koiralla ja pennulla keskittyminen ei välttämättä kestä kovin suurta häiriötä tai koiralla voi olla tekemisestä iloisuus kateissa. Työskentelemisen iloisuuden ja yhdessä puuhailemisen hauskuus ovat asioita, jotka tekevät koiraharrastuksesta ihmiselle mielekästä ja rentouttavaa ja koiralle se antaa elämäniloa.

Koira joka kokee työskentelyn ihmisen kanssa jostain syystä pakolliseksi käskytyksen alla puurtamiseksi, ei varmasti anna parastaan oli laji mikä tahansa. En myöskään näe ohjaajan kannalta harrastusta kovin palkitsevana jos treenistä itsessään ei osata nauttia. Perusasentojen tai liikkeiden loppumaton hiominen ilman tekemisen hauskuutta ei anna kummallekaan osapuolelle kovinkaan paljon ja voisin kuvitella tämän näkyvän myös tuloksissa.

Asia nousi mieleeni eilen rannalla Nalan Nome-treeniä seuratessani. Nala ei ole koskaan ennen käynyt koirarannalla ja kun kyseessä vielä on alle murrosikäinen pentu, oli innostuksen määrä melkoinen kun kävelimme rannalle. Toiset koirat kirmasivat haukahdellen rantahiekalla ja merivesi kimalsi auringossa. Kävelimme rantaa eteenpäin, Nala välillä takaperin hypellen. Olin melko varma, että treenistä ei tulisi mitään. Sanoinkin että yksikin hyvä haku on näissä olosuhteissa jo hyvin.

Isännän avatessa damikassin koira vaihtoi innostuneesta pennusta työkoira-vaihteen päälle ja teki aivan täydellisen treenin samaan aikaan kun toiset koirat peuhasivat vedessä! Markkeeraukset sujuivat moitteetta ja ohjaustreeni, jota Nalalle ei ole edes juurikaan tehty meni aivan nappiin. Nalan mielestä damitreeni isännän kanssa voitti mennen tullen turhanpäiväisen kirmailun toisten koirien kanssa. Treenin loputtua se kyseli hetken, että eikö tosiaan voitaisi vielä vähän treenata, mutta damien kadottua takaisin kassiin Nala paremman tekemisen puutteessa lähti tutustumaan lähellä juoksentelevaan saksanpaimenkoiraan.

Jotain on tehty ainakin oikein kun työilo voittaa Nalan silmissä kaikki muut houkutukset ja alle puolivuotias pentu pystyy keskittymään täydellisesti treeniin toisten leikkiessä ja selvästi nauttii siitä. Nyt voi taas hyvillä mielin ottaa vähän lisää opeteltavia asioita mukaan treeniin ilman huolta että tulee edettyä koiran tahtia nopeammin. Nala on selvästi valmis uusiin haasteisiin.

Aamupäivä koirarannalla oli niin mahtava, että auton startatessa kotiin päin kuului takaosasta vielä pieni kaihoisa ulvonta..