Kaikki noutaja-ihmiset taitavatkin tietää, että noutajalla on sisäänrakennettuna mahdottoman kova tekemisen ja noutamisen tarve.
Keskittymiskyky häiriössä ja treenaamisen ilo sen sijaan eivät ole sisäänrakennettuja itsestäänselvyyksiä. Nuorella koiralla ja pennulla keskittyminen ei välttämättä kestä kovin suurta häiriötä tai koiralla voi olla tekemisestä iloisuus kateissa. Työskentelemisen iloisuuden ja yhdessä puuhailemisen hauskuus ovat asioita, jotka tekevät koiraharrastuksesta ihmiselle mielekästä ja rentouttavaa ja koiralle se antaa elämäniloa.
Koira joka kokee työskentelyn ihmisen kanssa jostain syystä pakolliseksi käskytyksen alla puurtamiseksi, ei varmasti anna parastaan oli laji mikä tahansa. En myöskään näe ohjaajan kannalta harrastusta kovin palkitsevana jos treenistä itsessään ei osata nauttia. Perusasentojen tai liikkeiden loppumaton hiominen ilman tekemisen hauskuutta ei anna kummallekaan osapuolelle kovinkaan paljon ja voisin kuvitella tämän näkyvän myös tuloksissa.
Asia nousi mieleeni eilen rannalla Nalan Nome-treeniä seuratessani. Nala ei ole koskaan ennen käynyt koirarannalla ja kun kyseessä vielä on alle murrosikäinen pentu, oli innostuksen määrä melkoinen kun kävelimme rannalle. Toiset koirat kirmasivat haukahdellen rantahiekalla ja merivesi kimalsi auringossa. Kävelimme rantaa eteenpäin, Nala välillä takaperin hypellen. Olin melko varma, että treenistä ei tulisi mitään. Sanoinkin että yksikin hyvä haku on näissä olosuhteissa jo hyvin.
Isännän avatessa damikassin koira vaihtoi innostuneesta pennusta työkoira-vaihteen päälle ja teki aivan täydellisen treenin samaan aikaan kun toiset koirat peuhasivat vedessä! Markkeeraukset sujuivat moitteetta ja ohjaustreeni, jota Nalalle ei ole edes juurikaan tehty meni aivan nappiin. Nalan mielestä damitreeni isännän kanssa voitti mennen tullen turhanpäiväisen kirmailun toisten koirien kanssa. Treenin loputtua se kyseli hetken, että eikö tosiaan voitaisi vielä vähän treenata, mutta damien kadottua takaisin kassiin Nala paremman tekemisen puutteessa lähti tutustumaan lähellä juoksentelevaan saksanpaimenkoiraan.
Jotain on tehty ainakin oikein kun työilo voittaa Nalan silmissä kaikki muut houkutukset ja alle puolivuotias pentu pystyy keskittymään täydellisesti treeniin toisten leikkiessä ja selvästi nauttii siitä. Nyt voi taas hyvillä mielin ottaa vähän lisää opeteltavia asioita mukaan treeniin ilman huolta että tulee edettyä koiran tahtia nopeammin. Nala on selvästi valmis uusiin haasteisiin.
Aamupäivä koirarannalla oli niin mahtava, että auton startatessa kotiin päin kuului takaosasta vielä pieni kaihoisa ulvonta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti