Käyttölinjainen labradorinnoutaja ensimmäiseksi koiraksi

Seuraavalla tekstillä ei ole tarkoitus kritisoida ketään. Ei uusia koiranomistajia, kasvattajia eikä varsinkaan eri linjojen koiria. Jos joku tässä vähän saa siipeensä niin ehkä minä itse. Kuten muutkin teksit blogissa, tämäkään ei ole mikään totuus eikä pohjaudu todistettuihin faktoihin. Tämä on siis pelkkä näkemys, joka perustuu omiin kokemuksiin ja muiden puheisiin.



Menossa mukana, säällä kuin säällä!



Labradorinnoutaja on aina ystävällinen, iloinen ja avoin. Se on helppo kouluttaa seurakoiraksi tai monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Vartiointitaipumusta ei yleensä liitetä mielikuviin tästä rodusta ja labradorikerhon luonnekuvauksen mukaan se ei ole koskaan terävä eikä puolustushaluinen. Labradori on toiminnanhaluinen olematta kuitenkaan yliaktiivinen.

Labradorinnoutaja on rotuna jakautunut kahteen eri linjaan harrastusmuotojen perusteella ja niissä on hieman

rakenteellisia eroavaisuuksia. Käyttölinjaiset eivät yleensä menesty näyttelyissä, mutta näyttelylinjaiset ovat ihan yhtä hyviä metsästyskoiria kuin käyttölinjaisetkin. Käyttölinjaisilta vaaditaan harrastuksissa ehdotonta tottelevaisuutta ja käyttölinjaiset ovatkin koulutettavuudeltaan helpompia.

Tässä hieman makua siitä minkälaisen kuvan labradorinnoutajasta saa ensikertalainen koiranomistaja suunnitellessaan kotiinsa lapsiperheeseen sopivaa mukavaa ja helppoa koiraa, jonka kanssa voi vähän tutustua eri harrastuksiinkin jos siltä tuntuu.

Saattaa tulla mieleen kääntyä käyttölinjaisen puoleen, onhan se monipuolinen ja vielä helppo aloittelijankin kouluttaa mukavaksi perhekoiraksi.

Seuraavaksi mennään kasvattajaa tapaamaan ja tietysti ainakin emään tutustumaan. Kasvattajan luona pitkänlinjan koiraihminen ja rotua tunteva aktiiviharrastaja esittelee koiransa ja kertoo ummet ja lammet koiristaan, luonnollisesti. Koira on ystävällisen oloinen, ei hötkyile vieraista ja on muutenkin ihana ja rauhallinen hyvin koulutettu koira. Tietysti. Onhan se osaavissa käsissä, harrastavassa kodissa ja niin hyvä, että sitä käytetään jalostukseen.

Käyttölinjainen labradorinnoutaja on upea koira, jonka kanssa on ilo harrastaa ja tehdä töitä. Se oppii nopeasti hyvät ja huonot tavat, rakastaa perhettään suurella sydämellä ja on aina valmis mihin vain.

Kuitenkin juuri ne puolet, jotka tekevät siitä niin ylivoimaisen metsällä ja koekentillä, on niitä puolia jotka osaamattomissa ja ymmärtämättömissä käsissä kääntyvät ongelmiksi. Kasvattajille ja alan harrastajille erot eri linjojen välillä saattavat olla niin itsestään selviä, etteivät he tule koirista puhuessaan ajatelleeksi, että uusi koiranomistaja ei välttämättä todellakaan hahmota näiden eri linjojen eroa tai labradorinnoutajan luonteenlaatua ylipäätään.

Pennun tullessa taloon ja kasvaessaan nopeasti suureksi, vahvaksi ja täysveriseksi työkoiraksi voi yllätys uusille koiranomistajille olla melkoinen. Käyttölinjainen labradori tuntuu omaavan melko usein taipumusta vartiointiin ja varautuneisuuteen vieraita kohtaan. Se ei missään nimessä ole oikea valinta metsästäjälle, jolle metsästys on muutamat reissut linnustamaan elo-syyskuussa. Vastaavaa toimintaa pitää olla tiedossa ympäri vuoden ja monta kertaa viikossa. Ellei metsästystä niin jotain muuta.

Se saattaa iloisuuden sijaan olla perusluonteeltaan hyvinkin huumorintajuton ja työnarkomaaninen koira, jonka mielestä kaikki muu on turhaa paitsi työnteko ja syöminen. Käyttölinjainen labradori tuntuu hyvin usein olevan niitä koiria jotka välinpitämättömästi nuuhkaisevat rapsuttamaan tullutta vastaantulijaa eikä suinkaan nuole tältä onnellisena naamaa märäksi. Siis jos se on huolella sosiaalistettu ja tottunut näkemään runsaasti vieraita. Jos se sattuu elämään vähän syrjemmällä ja totuttelu lauman ulkopuolisiin olentoihin on jäänyt vähän vähemmälle, saattaa vastaanotto olla melko lailla karumpi. Työintoisena aktiivina se ei välttämättä osaa ollenkaan laskea kierroksiaan ja rauhoittua ellei sitä ole sille opetettu ja jos se sattuu luonteeltaan olemaan keskimääräistä kiihtyvämpi.

Totta kai rotumääritelmän luonnekuvaus on syytä lukea tarkkaan kun mietitään sopivaa rotua itselle, mutta kannattaa pitää mielessä että se on kuitenkin vain tavoite, johon pyritään ja ehkä kuvaus tyypillisestä rotunsa edustajasta. Sitten on aika selvittää mitä muita piirteitä rodussa yleisesti esiintyy ja muistaa että aina on myös ne epätyypilliset yksilöt. Labradorin kohdalla yleensä tunnutaan ainakin ulkomuodollisesti kuvattavan vain näyttelylinjaista koiraa ja uskon näin olevan myös luonteen kohdalla. Eri linjat eroavat toisistaan yhtä paljon luonteen kuin ulkonäkönsäkin puolesta.

Ajoissa aloitetulla ja oikeanlaisella koulutuksella saa käyttölinjaisesta loistavan koiran, mutta osaako uusi omistaja jos hän odottaa rotumääritelmän kuvailemaa leppoisaa palleroa ja saakin toimintatarmoa pursuavan Tasmanian-tuholaisen. Aloittelijalla koiranlukutaito kuitenkin aina on heikompi kuin pitempään koiria kouluttaneella.

Ennen kuin lähtee ottamaan ensimmäiseksi koiraksi käyttölinjaista labradorinnoutajaa, kannattaa miettiä ja analysoida tarkkaan omaa ja perheensä elämäntyyliä. Onko metsästysharrastus tarpeeksi aktiivista ja onko mielenkiintoa korvata metsästämätön aika vuodesta vaikka kilpailuilla. Mitä muuta koiran kanssa voisi harrastaa ja mitä sitten jos harrastukset eivät enää alkuinnostuksen jälkeen kiinnostakaan. Työkoira tarvitsee ehdottomasti jotakin työtä eikä tunti viikossa toko-treenejä todellakaan riitä. Onko perhe ulkoilmaväkeä ja tee-se-itse ihmisiä, vai rentoudutaanko mieluummin siistissä kodissa takkatulen ääressä viiniä siemaillen. Tarvitsetko työkoiran vai riittääkö noutaja?

Omat epämukavuusrajansa kannattaa määritellä ja miettiä kuinka paljon niistä on valmis joustamaan. Ennemmin tai myöhemmin käyttölinjainen labradorisi raahaa ja tuuppii sinut yli omien rajojesi ja ellet koe tätä osana koiranomistamisen hienoutta kannattaa vakavasti harkita vaikka marsua.

Lisää kuvateksti