Ensimmäinen NOME-B kisa takana, koiralla ja ohjaajalla.

Onnistuneista taippareista innostuneena pistin ilmottautumisen ensimmäisiin virallisiin NOME-B kisoihin sisään hetimmiten. Treeniaikaa oli kolme viikkoa, mutta ehtiihän siinäkin vähän viilata.

Linja oli treenatessa suuressa roolissa, sillä oli käynyt ilmi että meidän luonnonlahjakkuus linjan suhteen huijasi! Meneehän se treenatessa viivasuoraa linjaa vaikka Uralille saakka jos se jäljestää sitä damin heittäjää, joka siitä ensin käveli! No harjoitus tekee mestarin. Vesityöskentelyä ei oltu treenattu käytännössä yhtään vielä, mutta ehdittiin ennen kokeita pari kertaa käymään rannassa kuitenkin.

Koekutsu tuli viikkoa ennen koetta ja jännitys alkoi kasvaa. Itse en päässyt mukaan kokeeseen ja jännitin kotona lasten kanssa niin etten osannut tehdä juuri mitään koko päivänä.

Ensimmäiset kisasta saadut tiedot olivat lupaavia. Tehtävät näyttivät suhteellisen yksinkertaisilta eikä ohjaustehtäväkään ollut mikään ylipitkä.

Nalan vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten odottelua oli luvassa reilusti. Pitkän päivän loppupuolella alkoi käydä ilmi että nuoren koiran hermot vähän rakoilivat odottelusta. Uittomahdollisuutta ei ollut, joten aktiviteetiksi jäi lähinnä käveleksiminen. Ensimmäinen merkintä treenilistaan: harjoitellaan odottelua.

Nala keräsi itsensä ihan hyvin kun tajusi pääsevänsä töihin. Tuomari halusi että ensin käydään hakuruudusta hakemassa pari lintua läheltä, mutta Nalahan kirmasi elämänsä innossa pari kauimmaista tirppaa näytiksi.

Kakkosmarkkeerauksessa heitettiin lintu lammen toiselle rannalle veteen ja toinen melko lähelle maalle. Nala lähti lupaavasti suoraan linnulle, mutta ei ymmärtänyt nousta maalle. Hetken pyörittyään se äkkäsi sen vedessä olleen linnun ja haki sen. Toisella lähetyksellä Nala eteni luotisuoraan jälleen oikealle alueelle ja tutki jopa veneen, mutta ei noussut maalle. Minkäs teet, tätä pitää harjoitella.

Ohjaustehtavässä lintu oli myös ovelasti lammen toisella rannalla maalla. Voi räkä.

Koira taisi olla taas vähän vinossa perusasennossa ja lähti vinoon. Ohjaaja otti takaisin ja huolehti kunnollisen perusasennon. Nala lähti suoraan linjaan linnulle ja nousi maalle. Tottahan se sen sitten löysikin ja palautti käteen kuten kunnon noutaja ainakin. Olisipa tehnyt sen siinä markkeerauksessakin.

Hakuruudun Nala selvitti kirkkaasti. Se on selvästi sen vahvuus. Myös tässä tehtävässä kaikki luovutukset tulivat kauniisti käteen ja ote oli syvä ja pehmeä.

Jäljelle pääsi koko päivän aikana kaksi koiraa ja Nala ei nyt ollut kumpikaan niistä. Arvostelussa sanotaan että, kovalla sykkeellä töitä tekevä koira, jolla tänään olisi voinut olla hieman parempi keskittyminen. Puutteet markkeeraus- ja ohajustehtävässä kuitenkin vaikuttavat tänään palkintosijaan. ALO3 tuli kuitenkin ja kun kokeeseen lähtee niin koira kuin ohjaajakin ensimmäistä kertaa, niin tulos oli erittäin mieltä lämmittävä.  Kisassa ei tullut mitään suurempaa ongelmaa esille vaan harjoituksen puutetta niin koiralla kuin ohjaajalla vain. Myös kisapäivän toiminnan suunnitteluun tuli monta ajatusta. Tästä on hyvä jatkaa treenejä ja syksyllä sitten varmaan Derpyyn!

Kansainväliset Erämessut 2014 Riihimäellä

Kansainväliset Erämessut järjestetään Riihimäellä joka toinen vuosi ja tällä kertaa ne osuivat sellaiseen viikonloppuun, että allekirjoittanutkin pääsi paikalle. Messut olivat nelipäiväiset eikä yhdessä iltapäivässä pystynyt mitenkään sisäistämään näkemäänsä ja kuulemaansa. Näytteilleasettajia oli 600 ja kävijöitä oli riittänyt yli 40 000 joten aivan pienistä messuista ei ollut kyse.

Sää suosi messuilijoita, joskin juuri lauantaina tipahti niskaan muutama virkistävä vesikuurokin.

Ensimmäinen tehtävä alueelle päästyämme oli etsiä Eräkoira.fi sivuston piste. Nala on nimittäin sen verran ruipelo, että tilaamamme liivi oli sille auttamatta liian iso. Eräkoiran ystävällinen myyjä vaihtoi liivin ja saatiin kotiin viemisiksi oikean kokoinen liivi.

Aki S. Perälä 

Toinen must- juttu oli löytää ajoissa tapahtuma-areena. Siellä nimittäin piti esityksen Suomen houkuttelupyynnin keulakuva ja edelläkävijä Aki S. Perälä. Onhan noita pillejä kotonakin nähty ja kuultu, mutta asiantuntijan tietoisku oli mielenkiintoista kuultavaa ja kyllä ne pillitkin melkoisen vakuuttavia ääniä Akin käsittelyssä päästelivät. Houkuttelupyynnistä kiinnostuneiden kannattaa vierailla blogissa  Kettumailla - ketun pillityksen taito. Facebookissa aiheen tiimoilta löytyy Houkuttelupyynti.fi.

Beretta Silver Pigeon - syksyn sorsapyssy? 

Aseita piti tietysti käydä ihailemassa ja hypistelemässä. Niitä oli esillä perus käyttöaseesta upeisiin käsin tehtyihin taideteoksiin saakka. Pistin merkille, että muita aseita esittelevillä myyjillä oli päällään t-paita, mutta erään pisteen myyjät olivat pukeutuneet valkoiseen kauluspaitaan. Nimilaatassa luki Krieghoff. 

Näiden aseiden hintalapuissa oli järjestään viisinumeroisia lukuja. En uskaltanut edes kuvaa ottaa, ties vaikka olisivat tulkinneet sen ostopäätökseksi.

Erilaisilla aseilla olisi päässyt myös ampumaan, mutta ajanpuutteen vuoksi tämä jätettiin väliin.

Aki Hohkurin taidonnäyte

Vaikuttava oli myös trofee- näyttely, jossa oli esillä vähintään pronssipistemäärän saaneet trofeet. Mukana oli myös muutamia Porilaisen Aki Hohkurin taidonnäytteitä, joista itseeni teki vaikutuksen jäniksen saalistanut iso ilves. 

Erilaisia erähenkisiä varusteita ja vaatteita oli luonnollisesti esillä yllin kyllin ja monia mielenkiintoisia tuoteuutuuksia esiteliin ympäri aluetta. Ensikertalainen erämessuilija sortui lähinnä poukkoilemaan kojulta toiselle osaamatta oikein jäsentää ja sisäistää mitään. Toisella silmällä haeskelin jotain krääsäkojua, josta viedä tuliaisia lapsille, mutta suureksi hämmästyksekseni sellaisia ei oikeastaan ollut!

Muutenkin messuilla keskityttiin mielestäni onnistuneesti olennaiseen. Erilaista näytteilleasettelijaa ja eri tyyppistä luontoharrastelijaa palvelevaa välineistöä oli runsaasti, anniskelualueita oli useita muttei liikaa ja ruokaa sai vähän joka puolelta ja se oli aihealueeseen sopivaa. Riistaruokaa olisi voinut olla enemmän tarjolla, mutta kyllä loimulohellakin sai mahansa täytettyä ihan hyvin. 

Arvostan suuresti käsityötaitoa ja niinpä olinkin erittäin otettu löydettyäni keskiaikaistyylisen sepän pajan,

Sepän paja

jossa seppä takoi yleisön edessä erilaisia taidokkaita töitä koruista, koukkuihin ja veitsiin. Toki messuilla oli runsaasti muutakin käsityöosaamista esillä, mutta jotenkin tämä lämmitti itseäni kovasti.

Oli hyvin antoisat messut ja ensi kerralla olemme varmasti vähintään kaksi päivää ja jututan esilleasettajia enemmän, enkä yritä ahmia koko tarjontaa kerralla. 

Jousiammuntanäytöksen uhri

 

Nalalle vietiin tuliaisiksi savustettu poron luu.