Onnistuneista taippareista innostuneena pistin
ilmottautumisen ensimmäisiin virallisiin NOME-B kisoihin sisään hetimmiten.
Treeniaikaa oli kolme viikkoa, mutta ehtiihän siinäkin vähän viilata.
Linja oli treenatessa suuressa roolissa, sillä oli käynyt
ilmi että meidän luonnonlahjakkuus linjan suhteen huijasi! Meneehän se
treenatessa viivasuoraa linjaa vaikka Uralille saakka jos se jäljestää sitä
damin heittäjää, joka siitä ensin käveli! No harjoitus tekee mestarin.
Vesityöskentelyä ei oltu treenattu käytännössä yhtään vielä, mutta ehdittiin
ennen kokeita pari kertaa käymään rannassa kuitenkin.
Koekutsu tuli viikkoa ennen koetta ja jännitys alkoi kasvaa.
Itse en päässyt mukaan kokeeseen ja jännitin kotona lasten kanssa niin etten
osannut tehdä juuri mitään koko päivänä.
Ensimmäiset kisasta saadut tiedot olivat lupaavia. Tehtävät
näyttivät suhteellisen yksinkertaisilta eikä ohjaustehtäväkään ollut mikään
ylipitkä.
Nalan vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten odottelua oli
luvassa reilusti. Pitkän päivän loppupuolella alkoi käydä ilmi että nuoren
koiran hermot vähän rakoilivat odottelusta. Uittomahdollisuutta ei ollut, joten
aktiviteetiksi jäi lähinnä käveleksiminen. Ensimmäinen merkintä treenilistaan: harjoitellaan
odottelua.
Nala keräsi itsensä ihan hyvin kun tajusi pääsevänsä töihin.
Tuomari halusi että ensin käydään hakuruudusta hakemassa pari lintua läheltä,
mutta Nalahan kirmasi elämänsä innossa pari kauimmaista tirppaa näytiksi.
Kakkosmarkkeerauksessa heitettiin lintu lammen toiselle
rannalle veteen ja toinen melko lähelle maalle. Nala lähti lupaavasti suoraan
linnulle, mutta ei ymmärtänyt nousta maalle. Hetken pyörittyään se äkkäsi sen
vedessä olleen linnun ja haki sen. Toisella lähetyksellä Nala eteni
luotisuoraan jälleen oikealle alueelle ja tutki jopa veneen, mutta ei noussut
maalle. Minkäs teet, tätä pitää harjoitella.
Ohjaustehtavässä lintu oli myös ovelasti lammen toisella
rannalla maalla. Voi räkä.
Koira taisi olla taas vähän vinossa perusasennossa ja lähti
vinoon. Ohjaaja otti takaisin ja huolehti kunnollisen perusasennon. Nala lähti
suoraan linjaan linnulle ja nousi maalle. Tottahan se sen sitten löysikin ja
palautti käteen kuten kunnon noutaja ainakin. Olisipa tehnyt sen siinä
markkeerauksessakin.
Hakuruudun Nala selvitti kirkkaasti. Se on selvästi sen
vahvuus. Myös tässä tehtävässä kaikki luovutukset tulivat kauniisti käteen ja
ote oli syvä ja pehmeä.
Jäljelle pääsi koko päivän aikana kaksi koiraa ja Nala ei nyt
ollut kumpikaan niistä. Arvostelussa sanotaan että, kovalla sykkeellä töitä
tekevä koira, jolla tänään olisi voinut olla hieman parempi keskittyminen.
Puutteet markkeeraus- ja ohajustehtävässä kuitenkin vaikuttavat tänään palkintosijaan.
ALO3 tuli kuitenkin ja kun kokeeseen lähtee niin koira kuin ohjaajakin
ensimmäistä kertaa, niin tulos oli erittäin mieltä lämmittävä. Kisassa ei tullut mitään suurempaa ongelmaa
esille vaan harjoituksen puutetta niin koiralla kuin ohjaajalla vain. Myös
kisapäivän toiminnan suunnitteluun tuli monta ajatusta. Tästä on hyvä jatkaa
treenejä ja syksyllä sitten varmaan Derpyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti