Nala, "FI MuVA Mistybay´s Black Beauty"

Olen jo muutaman päivän ihmetellyt ihmisten facebook päivityksiä, joissa puhutaan mustikoiden poiminnasta. Vilkaisu kalenteriin varmistaa, että nyt on tosiaan vasta heinäkuun alku. Minulla on kyllä ollut lähes traditioksi muuttunut tapa herätä marjanpoiminnan alkuun vasta siinä vaiheessa kun muut ovat jo poimureillaan haravoineet lähimetsät lähes tyhjiksi marjoista, mutta ei kai ne nyt sentään vielä heinäkuun alussa voi olla kypsiä jo?

Kesäkuun lopussa juostu elämäni ensimmäinen puolimaraton toi mukanaan puutteellisesta harjoittelusta johtuneen rasitusvamman, mikä on estänyt minulta kaikki lenkit. Koiran lenkitkin on isäntä hoitanut ja kotona kykkiminen on alkanut kiristää allekirjoittaneen pinnaa silminnähden.

Uteliaisuus marjojen kypsyysasteesta vei voiton jalkasärystä ja särkylääkkeen siivittämänä pakkasin nuorimmaiseni pyörän istuimeen, vanhemman apupyörineen mukaan ja köytin Nalan taluttimeen. Kävellen olisimme todennäköisesti olleet perillä nopeammin. Apupyörillä eteenpäin väkertävä pikkutyttö ei meinannut millään selvitä kuoppaisesta soratiestä ja Nala ei ollut koskaan ennen ollut pyörän mukana. Nala tosin oli hämmästyttävän nätisti ottaen huomioon, että se tajusi meidän menevän metsään.

Onneksi satumme asumaan melko lailla korvessa, joten mustikkamaille on todellisuudessa naurettavan lyhyt matka.

Ja uskottava se oli kun omin silmin näki. Ainakin siinä aurinkoisessa kangasmetsässä, jossa me kävimme, olivat mustikat todellakin kypsiä! Jopa alle kaksivuotias pikkutyttö tajusi homman nimen ja popsi onnellisena sinisiä marjoja suuhunsa. Nala juoksenteli pitkin poikin muiden mukana enkä edes kauheasti katsonut missä se paineli menemään. Vaikka se on vasta pentu, sillä on perustottelevaisuus sen verran hyvin hallussa, että tiedän voivani tarvittaessa pysäyttää sen ja kutsua luokse kytkettäväksi tilanteessa kuin tilanteessa. Ilma oli mustikanpoimintaan mitä parhain. Ilta-aurinko punersi metsää ja tuuli juuri sen verran, että itikat ei kiusannut pienempiäkään poimijoita.



"FI MuVA Nala"



Aloin siinä hetken poimittuani pistämään merkille, että Nala tuntui olevan aina niissä parhaissa mustikkamättäissä. Alkuun pidin sitä sattumana, mutta pian huomasin sen todellakin syövän mustikoita suoraan mättäistä. Se tuntui todellakin oikein hakevan parhaat paikat ja pisti jopa mättäiden väliin pitkälleen ja popsi mustikoita makuultaan.



Labradorinnoutaja on tunnetusti monipuolinen harrastuskoira, jopa monipuolisempi kuin ensi näkemältä arvaisi. Jos joskus aletaan kilpailemaan mustikanetsintäkokeissa niin Nalasta saa pienellä vaivalla varmasti leivottua mustikkavalion. Luovutuksessa on tosin rehellisyyden nimissä pientä viilattavaa. FI MuVA Mistybay´s Black Beauty..

Mustikkametsässä viivyttiin pitkälti ohi iltapuuroajan, mutta kun syvemmältä metsän uumenista kantautui korviin kummallista törähtelyä päätin alkaa paimentamaan laumaani kotia kohden. Urospeura tai -kauris siellä kai varoitteli omaa laumaansa meistä, mutta tyttären karhupuheet ja viimeaikaiset karhuhavainnot saivat mielikuvituksen vähän villiksi ja kotiin suorittiin melkoisesti nopeammin kuin tullessa. Olihan vielä puurotkin keittämättä ja jos vielä mustikkapiirakkaa ehtisi leipoa.



Mustikkakoira työssään