Tehotreeniä ja koirakavereita

Joskus saattaa käydä niin, että loman jälkeen saa tehdä tuplaten töitä. Näin on käynyt meidän Nalalle, joka on treenannut tällä viikolla oikein urakalla. Alkuviikon treenistä tulikin kirjoteltua tuossa aiemmin ja puuhat ovat loppuviikon jatkuneet samalla kaavalla.

Alkuviikon oltua melko Toko-painotteinen treenien osalta, on loppuviikko keskitytty metsästyspuolen asioihin. Ajatuksena on kuitenkin syksyllä käydä taippareissa katsomassa, miten siellä sujuu ja pyörtyykö ohjaaja silkasta jännityksestä.

Eilen oli oikea koiran tehopäivä ja koko päiväksi oli luvassa ohjelmaa. Aamulla heti emännän saatua kahvinsa juotua, pakattiin koira ja lapset autoon ja lähdettiin liikkeelle. Ensimmäinen osoite oli mummulassa, jossa aamupäivä kului kirmaten hirmuvauhtia kiitävän vuoden ikäisen collie-pojan kanssa. Kuumuus kaatoi lopulta nämä hurjimukset puolen päivän jälkeen. Nala yritti uimaan ensin vesikuppiin ja sitten sadevesiämpäriin.

Koiran uimapyyntö tuli ymmärretyksi ja taas pakattiin perhe autoon. Luojan kiitos ilmastoinnista!

Seuraava osoite oli ystävien mökki merenrannassa. Merituuli viilensikin kuumentuneita ja lapset ja koirat

Eloisa, erittäin innokas metsästyskoira,

ystävällinen ja itsevarma, hyvin oppivainen ja sopeutuvainen

varmistivat vielä viilennyksensä hyppäämällä mereen.

Viilennys olikin tarpeen, sillä mökillä oli myös ystävien koira. Suomessa vielä melko harvinainen Viiriäiskoira on saksalainen metsästyskoira, jonka energia ja vauhti ovat vähintään samaa luokkaa kuin labradorin. Pikku karvaturri on vain kuukautta Nalaa nuorempi, joten ovat mukavasti suunnilleen samalla tasolla ja hyvää leikkiseuraa toisilleen.

Ja jottei päivä menisi pelkäksi leikiksi, tehtiin vähän töitäkin. Vesielementti piti tietysti heti käyttää hyödyksi ja Nala pääsi harjoittelemaan melko pitkiäkin vesinoutoja, jotka sujuivat moitteettomasti. Myös hieman linjaa harjoiteltiin, se kun Nalalla vaatii vielä hiomista.

Olin aiemmin miettinyt, että pitäisi päästä harjoittelemaan joskus myös veneen kanssa. Tämä toive toteutui tällä mökkireissulla ehkä hieman yllättäenkin. Mökiltä löytyi polkuvene ja tytär mankui ja vinkui miehet viemään hänet ajelulle. Koirat jäi rauhassa leikkimään rannalle. Jonkun aikaa merelle päin veneiltyään oli isäntä tajunnut vilkaista taaksepäin ja kukas se siellä polskuttikaan perässä? Nala oli päättänyt, että kunnon metsästyskumppani ei isäntää jätä. Eihän siinä muu auttanut kuin nostaa vesipeto veneeseen. Ei ollut moksiskaan veneestä tai veneeseen nostamisesta.

Keskikokoinen, pitkäkarvainen ja hyvin lihaksikas

ylösajava koira, jolla on jalo pää ja vahva luusto.

Riistat on ollut sulamassa, kuten edellisessä tekstissäni taisin jo lupailla ja tämän vauhdikkaan päivän päätteeksi otettiin kotona vielä riista-iltamat Nalalle.

Kani on Nalalle uusi tuttavuus eikä se ole koskaan jäljestänyt yhtään mitään. Nyt tehtiin ensimmäinen testijälki, jonka pituus oli arviolta noin 50m. Isäntä teki jäljen ja lähetyksen ja minä avustajan roolissani hiipailin hieman koiran perään vakoilemaan mitä se tekee. Nala lähti vauhdikkaasti jäljelle ja jäljesti suoraan, epäröimättä kanille. Nuuski hetken ja katseli ympärilleen. Teki pienen kierroksen tutkien mustikoiden kypsyysastetta ja palasi kanille. Tässä kohtaa tein varmaan virheen ja kannustavasti yritin huikata koiralle, että hieno! Nala ilmeisesti totesi, että ai ollankohan me mustikassa kun emäntäkin täällä hiiviskelee ja alkoi haahuilla pitkin mättäitä. Palasin raportoimaan ohjaajalle, joka lähti koiralle selittämään tehtävää uudestaan.

Pienen palaverin jälkeen tehtiin uusi jälki, jonka Nala suoritti ja tällä kertaa reippaasti otti kanin kauniiseen kanto-otteeseen ja kiikutti onnesta hihkuville ihmisilleen.

Loman jälkeen jaksaa painaa ylitöitä ja niinpä Nalalle tehtiin vielä muutama nouto variksilla, jotka palautettiin ammattimaisin ottein ohjaajalle. Riistaan totuttelun nimissä tehtiin myös pieni hakuruudun tyyppinen kotipihan pusikoissa, johon uutena tuttavuutena lisättiin myös yksi lokki. Lokki aiheutti Nalassa pientä varovaisuutta, olihan se sentään taas ihan uusi asia ymmärrettäväksi. Pienen perehdyttämisen jälkeen sekin kuitenkin nostettiin lopulta ylös ja palautettiin ohjaajalle.

Kaiken kaikkiaan arvioimme päivän onnistuneeksi. Yhtään tehtävää ei jätetty tekemättä, kaikkiin saatiin onnistunut suoritus. Riistaa saa käyttää ihan rauhassa vielä enemmän. Riistavietti on hyvä, mutta koira ei kuitenkaan kuumene ja kiihdy siitä liiaksi. Hieno päivä!