maanantai 24. kesäkuuta 2013

Treenimaastojen vaihtelun merkitys

Juhannus tuli ja meni, mutta ei saanut Nala lepäillä laakereillaan koko pyhien yli. Kun on vain yksi koira ja kaksi innokasta harrastajaa, täytyy noutajan vähän joustaa työaikojen suhteen. Toki palkkakin oli sitten ihan kohtuullinen kun grillimakkaraa ja muuta herkkua oli tarjolla vähän joka välissä.

Juhannuspäivän iltana isäntä oli jo kyllästynyt pelkkään lomailuun ja päätti tehdä Nalalle hakuruudun. Hakuruudun harjoittelu on vasta hetki sitten Nalalle aloitettu ja sitä on tehty ihan suoraan kotipihasta lähettämällä. Metsikköön on viety dameja melko pienelle alalle ja tarkoituksena on asteittain laajentaa aluetta antaen koiralle mahdollisimman paljon onnistumisen kokemuksia. Kotipihasta lähtiessä Nala on lähtenyt innolla ruutuun ja irronnut ohjaajasta hienosti. Nala ei ole myöskään mitenkään silminnähden rasittunut ruudusta, vaikka nenänkäyttö yleensä onkin koiralle melko raskasta.
Juhannusiltana isäntä päätti tehdä aktivoinnin nimissä hakuruudun sikäli poikkeavasti, että pakkasi damit kassiin ja marssi koiran kanssa hurjaa hyttysmäärää uhmaten pitemmälle metsään. Siis alueelle, joka ei ole Nalan elinpiiriä enää laisinkaan.

Nala oli kyllä suorittanut ruudun ihan kohtuullisen hyvin, mutta jäänyt selvästi lähemmäs ohjaajaa ja ollut vähän hämmentyneen oloinen uudesta maastosta. Kotiin tullessa koira oli silminnähden väsyksissä ja kupillisen vettä litkittyään paineli nukkumaan eikä se loppuiltana enää oikeastaan muuta tehnytkään. Koska ainoa muuttuja muihin treeneihin nähden oli treenimaasto, voidaan kaiketi tulkita juuri uuden paikan olleen se harjoituksen osa-alue, joka uuvutti koiran.

Samantyylisiä mietteitä oli minulle herännyt jo edellisellä viikolla seuran toko-treeneissä. Olemme aiemmin käyneet toisen seuran pentukurssilla, jossa tunnin ajan teimme perustehtäviä. Nala tottui parin käynnin jälkeen toisten koirien ja ihmisten läsnäoloon sekä varmaan myös kenttään. Nämä treenit eivät näyttäneet juuri millään tavalla sitä väsyttävän.
Viime viikolla alkoi pyöriä oman seuran toko-treenit, jotka siis järjestettiin eri kentällä. Uuden paikan lisäksi oli uusi ja vieras vetäjä sekä uudet treenikaverit. Koska kyseessä oli ensimmäinen kokoontuminen, meni puolet ajasta esittäytymisiin sekä muuhun orientoivaan jutusteluun. Treeniaika itsessään oli siis huomattavasti normaalia lyhyempi. Mitään uutta ja ihmeellistä ei edes tehty. Perusasentoa vähän viilattiin sekä otettiin yksi luoksetulo. Luoksetulon jälkeen Nala oli jo sen verran kaikesta uudesta väsähtänyt, että pisti pitkäkseen viereeni. Nalalla kun on tuo taito rentoutua silloin kun ei ole sen vuoro tehdä hommia. Treenin jälkeen koira oli huomattavasti väsyneempi vielä kotonakin kuin mitä se on ollut ennen.
Saunavahti

Treenimaastojen vaihtelevuus on asia, jonka huomioon ottaminen olisi tärkeää pariltakin eri kannalta ajateltuna. Ensinnäkin koiran on hyvä tietysti oppia toimimaan muussakin kuin tutussa ympäristössä. Koira yhdistää tapahtumia ja tehtäviä tiettyyn paikkaan samoin kuin me ihmisetkin. Koira saattaa hämmentyä pahastikin tai jopa menettää toimintakykynsä tilapäisesti   jos sitä treenataan aina samassa paikassa ja sitten yhtäkkiä viedäänkin kisoihin tai töihin eri paikkaan. Tai oletan ainakin näin.

Toinen asia, jossa maaston vaihtelevuuden merkitys ehkä saattaakin unohtua on koiran väsyminen. Erityisesti pentu ja nuori koira rasittuu helpommin kuin aikuinen, joutuuhan se vielä keskittymään aivan erilailla tehtävän eri osa-alueisiin. Pentua treenatessa toistojen määrä on pienempi ja treeniaika lyhyempi ja näitä muistetaankin varmasti miettiä. Näiden lisäksi pitäisi ottaa huomioon myös treenimaaston vaihtelevuus. Uusi maisema syö yllättävän paljon koiran kapasiteettia tehdä tehokasta treeniä kun sen keskittymiskyvystä iso osa menee ympäristön rekisteröimiseen.

Näkisin asian niin, että treenimaastojen vaihtelu on äärimmäisen tärkeää ja yhtä tärkeää on ottaa treenin keston ja toistojen määrän arvioimisessa huomioon niin koiran ikä, kokemus kuin uusi maastokin. Kun muu kuormitus kasvaa, pitäisi muistaa helpottaa treeniä vastaavasti. Oman koiran persoonallisuus ja taso huomioon ottaen.
Työintoisen noutajan kanssa voi aloittelijalla tosin nousta vähän haasteelliseksi osata lukea ja tulkita koiransa väsymyksen merkkejä..

2 kommenttia:

  1. Taas hyvä tarina. Kyllä se paikkojen vaihtelu tosiaan tärkeä juttu on. Jostain kuulin joskus, että noutajatreenejä pitäisi tehdä 30 kertaa yhdessä paikassa, 30 kertaa toisessa paikassa ja lopulta kerran 30 paikassa.

    VastaaPoista