Eskarin kevätjuhla

Meillä oli Nalan kanssa Palveluskoirien pentukurssin viimeinen kerta eilen eli nyt on esikoulu suoritettuna. Hetken mielijohteesta lähdettiin kentälle koko perheen voimin, mikä luonnollisesti aiheutti muutaman minuutin myöhästymisen. Viime kerran kaatosateen vastapainoksi oli oikein kaunis sää ja isäntä sai otettua vähän kuviakin.


paikallapysymisrasti



Kurssin päätteeksi ohjaaja oli tehnyt meille "lopputestiksi" radan, jossa suoritettiin kurssilla opeteltuja liikkeitä kuten perusasentoa, paikallapysymistä, kontaktia, kävelyä ja lopuksi luoksetulo. Hienostihan se tietysti meni, Nala on ollut ahkera oppilas ja onhan noita jo harjoteltu pienestä asti. No totuuden nimessä on kai myönnettävä, että katsekontaktissa olisi parantamisen varaa. Tämä tosin johtuu minusta, kun en koskaan muista sitä harjotella niin ei koira oikein tiedä mitä siltä odotetaan. Täytyy skarpata tässä asiassa.

Testin jälkeen jäi luppoaikaa ja se käytettiinkin johonkin hauskaan. Temppujen tekoon! Äkkiseltään kuulostaa vähän ajanhukalta, mutta heti asiaa tarkemmin ajateltuna se onkin yllättävän hyödyllistä puuhaa. Varsinkin alussa homma on melkoista puurtamista eikä kovin hauskaa. Hiotaan perusasentoja ja maahanmenoa ja muuta melko staattista liikkettä. Temput toimii hyvänä vastapainona ja mielenvirkistyksenä niin ohjaajalle kuin koirallekin. Tulee sitä yhdessätekemisen hauskuutta. Toisekseen temput ovat paljon fyysisempiä ja koira pääsee harjoituttamaan lihastasapainoa ja kehon hallintaa. Takapään liikkuvuus ei varsinkaan isolla koiralla ole automaattisesti tasapainossa etupään kanssa.

En saanut Nala ollenkaan tekemään kieppiä, mutta onpahan nyt sitten jotain harjoteltavaa iltojen iloksi. Se kääntyi kuin korkkiruuvi mutkalle ja rösähti maahan. Kerta toisensa jälkeen. Rassukka on voimistelussa yhtä huono kuin emäntänsä.
Peruutusta se kyllä teki kuin vanha tekijä ja kahdeksikko jalkojen välistä pujotellen saatiin sujumaan pienellä harjottelulla. Aika hauskaa oli kyllä.

Jottei koko päättäjäiset olisi mennyt ihan sirkustemppuiluksi, otettiin vielä luoksetulo häiriössä. Tehtiin toisista koirakoista kuja, jonka läpi oman koiran oli tarkoitus tulla kutsusta luokse muista välittämättä.
Täytyy sen verran kehaista, että tiesin Nalan tulevan suoraan luokse, sitä on niin paljon vahvistettu ja harjoteltu ihan alusta lähtien. Ja tulihan se. Niin lujaa, että osa kentän nurmesta on sillä varmaan vieläkin varpaiden välissä! Nala on nimittäin viimeaikoina osoittanut jonkinlaista mahdollista mörköiän alkua ja se ujostelee ja arastelee joitakin ihmisiä. Ehkä pahiten juuri tätä meidän kouluttajaa. Kouluttaja kun otti Nalaa pannasta kiinni ja koira tunsi vieraiden käsien hipovan niskanahkaansa, se sai kauhean paniikkikohtauksen ja irti päästessään pakeni suoraa päätä mamman hoiviin.
Turha kai sanoakaan, että se tuskin oppi tästä ainakaan mitään kovin positiivista.
Kaatunutta maitoa on turha enää itkeä, joten se siitä. Keräämme koiralle positiivisia kokemuksia ja odotamme iän tuovan vähän itsevarmuutta lisää. Muutoin kun Nala ei ole arka koira ollenkaan.

Kaikenkaikkiaan niin päättäjäiset kuin pentukurssikin oli erittäin myönteinen kokemus niin minulle kuin varmasti myös Nalalle. Nalalle suurinta antia oli varmastikin tuo toisten koirien ja ihmisten läheisyys. Se oppi nopeasti keskittymän annettuihin tehtäviin ja olemaan välittämättä muista. Minulle itselleni jatkoa ajatellen tärkeimpiä oppeja oli oppia opettamaan asennot koiralle jo heti alusta oikein. Miten mennään maahan suoraan eikä kankulleen, kuinka lähelle perusasentoon pitää tulla ja muuta sellaista mistä kokematon ohjaaja ei tiennyt tuon taivaallista. Ja oli mukavaa päästä harjoittelema
an muiden samalla viivalla olevien kanssa.

Tästä on hyvä aloittaa seuraava kurssi!