Tokokurssin päätöspäivä

Tokokurssin päätöspäivä tuli meille vähän yllättäen tavallaan. Luulen että sama tunne on joskus koululaisilla kun kevätjuhla ja päättötodistusten jako on käsillä. Päivä on kyllä tiedossa, mutta sitten kun se on, niin tuntuu kuin se olisi vähän yllättänyt etkä ehtinyt ihan tehdä kaikkea mitä piti.

Alun perin olin ajatellut mennä tältä kurssilta suoraan ensimmäisiin kisoihin, mutta kohtalo suunnitteli paremmin. Parin ensimmäisen kerran jälkeen Nalalle iskivät juoksut, jotka kestivät hirveän kauan. Kolmatta viikkoa ellen nyt väärin laske. Sen jälkeen olikin tämä käärmeen kohtaaminen metsässä ja taas lähti koira lomalle. Nyt sitten vihdoin pääsimme mukaan treeneihin, kurssin viimeisiin.

Viimeinen tunti pidettiin möllitokona, enkä todella odottanut koiralta mitään. Mielenkiinnolla vain mietin, että millähän tasolla meidän tokoilu mahtaa kaikkien vaiheiden jälkeen ollakaan.

Nala hyppi hallille mennessä melkein seinille. En sen suuremmin sitten kuunnellut pisteytystä saati painanut mieleeni.

Paikkamakuussa Nala vastoin odotuksiani malttoi nätisti koko ajan, mutta palattuani nousi ennakoiden sivulle.

Seuraamiset sujui lähes moitteetta, mitä nyt takapään käyttöharjoituksia suositeltiin. Jopa jäävät Nala teki nätisti, vaikka en ollut edes varma tietääkö se mitä ollaan tekemässä. On se fiksu!

Fiksumpi kuin emäntänsä, sillä emäntä ei osaa uskoa koiraansa ja pilasi luoksetulon.

Nalahan tulee luokse lujaa ja suoraan tilanteessa kuin tilanteessa eli sille ei tarvitse kuin antaa lupa. Minä kuitenkin kutsuin, niiasin ja annoin käsimerkin, kaikki samaan aikaan. No, pitää harjoitella. Minun siis, koira kyllä osaa. Estehyppy nyt meni vähän niin ja näin, mutta sen harjoittelu on aivan alkutekijöissään. Labradorien tyyppivikana kun on huonot lonkat, niin pentua ei ole hyppyytetty.  Yli Nala meni silti ongelmitta, mutta este piti saada nuuskia ensin. Kuka sitä nyt tuntemattomaan hyppäisi.

Ryhmäliikkeiden ja yksilösuoritusten välissä käytiin pihalla kokeilemassa osaako Nala vielä temppuja joita on käytetty verryttelyliikkeenä. Hienosti osasi ja vauhtia riitti. Jalkojen välistä pujotteli niin nopeasti, että hyvä kun perässä pysyin kankeine koipineni.

Lopuksi vielä vähän juteltiin kurssista ja sovittiin, että ilmoittaudutaan Nalan kanssa vielä samalla kurssille uudelleen, kun oltiin nyt poissa suurimman osan kurssia. Sitten kun on ALO1 taskussa, niin siirrytään eteenpäin.

Luokalle siis jäätiin!