Kansainväliset Erämessut 2014 Riihimäellä

Kansainväliset Erämessut järjestetään Riihimäellä joka toinen vuosi ja tällä kertaa ne osuivat sellaiseen viikonloppuun, että allekirjoittanutkin pääsi paikalle. Messut olivat nelipäiväiset eikä yhdessä iltapäivässä pystynyt mitenkään sisäistämään näkemäänsä ja kuulemaansa. Näytteilleasettajia oli 600 ja kävijöitä oli riittänyt yli 40 000 joten aivan pienistä messuista ei ollut kyse.

Sää suosi messuilijoita, joskin juuri lauantaina tipahti niskaan muutama virkistävä vesikuurokin.

Ensimmäinen tehtävä alueelle päästyämme oli etsiä Eräkoira.fi sivuston piste. Nala on nimittäin sen verran ruipelo, että tilaamamme liivi oli sille auttamatta liian iso. Eräkoiran ystävällinen myyjä vaihtoi liivin ja saatiin kotiin viemisiksi oikean kokoinen liivi.

Aki S. Perälä 

Toinen must- juttu oli löytää ajoissa tapahtuma-areena. Siellä nimittäin piti esityksen Suomen houkuttelupyynnin keulakuva ja edelläkävijä Aki S. Perälä. Onhan noita pillejä kotonakin nähty ja kuultu, mutta asiantuntijan tietoisku oli mielenkiintoista kuultavaa ja kyllä ne pillitkin melkoisen vakuuttavia ääniä Akin käsittelyssä päästelivät. Houkuttelupyynnistä kiinnostuneiden kannattaa vierailla blogissa  Kettumailla - ketun pillityksen taito. Facebookissa aiheen tiimoilta löytyy Houkuttelupyynti.fi.

Beretta Silver Pigeon - syksyn sorsapyssy? 

Aseita piti tietysti käydä ihailemassa ja hypistelemässä. Niitä oli esillä perus käyttöaseesta upeisiin käsin tehtyihin taideteoksiin saakka. Pistin merkille, että muita aseita esittelevillä myyjillä oli päällään t-paita, mutta erään pisteen myyjät olivat pukeutuneet valkoiseen kauluspaitaan. Nimilaatassa luki Krieghoff. 

Näiden aseiden hintalapuissa oli järjestään viisinumeroisia lukuja. En uskaltanut edes kuvaa ottaa, ties vaikka olisivat tulkinneet sen ostopäätökseksi.

Erilaisilla aseilla olisi päässyt myös ampumaan, mutta ajanpuutteen vuoksi tämä jätettiin väliin.

Aki Hohkurin taidonnäyte

Vaikuttava oli myös trofee- näyttely, jossa oli esillä vähintään pronssipistemäärän saaneet trofeet. Mukana oli myös muutamia Porilaisen Aki Hohkurin taidonnäytteitä, joista itseeni teki vaikutuksen jäniksen saalistanut iso ilves. 

Erilaisia erähenkisiä varusteita ja vaatteita oli luonnollisesti esillä yllin kyllin ja monia mielenkiintoisia tuoteuutuuksia esiteliin ympäri aluetta. Ensikertalainen erämessuilija sortui lähinnä poukkoilemaan kojulta toiselle osaamatta oikein jäsentää ja sisäistää mitään. Toisella silmällä haeskelin jotain krääsäkojua, josta viedä tuliaisia lapsille, mutta suureksi hämmästyksekseni sellaisia ei oikeastaan ollut!

Muutenkin messuilla keskityttiin mielestäni onnistuneesti olennaiseen. Erilaista näytteilleasettelijaa ja eri tyyppistä luontoharrastelijaa palvelevaa välineistöä oli runsaasti, anniskelualueita oli useita muttei liikaa ja ruokaa sai vähän joka puolelta ja se oli aihealueeseen sopivaa. Riistaruokaa olisi voinut olla enemmän tarjolla, mutta kyllä loimulohellakin sai mahansa täytettyä ihan hyvin. 

Arvostan suuresti käsityötaitoa ja niinpä olinkin erittäin otettu löydettyäni keskiaikaistyylisen sepän pajan,

Sepän paja

jossa seppä takoi yleisön edessä erilaisia taidokkaita töitä koruista, koukkuihin ja veitsiin. Toki messuilla oli runsaasti muutakin käsityöosaamista esillä, mutta jotenkin tämä lämmitti itseäni kovasti.

Oli hyvin antoisat messut ja ensi kerralla olemme varmasti vähintään kaksi päivää ja jututan esilleasettajia enemmän, enkä yritä ahmia koko tarjontaa kerralla. 

Jousiammuntanäytöksen uhri

 

Nalalle vietiin tuliaisiksi savustettu poron luu.

Taipparit korkattu

Mihin näin aikasin lähdetään??

Herätyskello piipitteli lauantai-aamuna tuhottoman aikaisin, mutta torkkutoiminnon ansiosta meinasi silti tulla kiire. Auton nokan suuntautuessa kohti Närpiötä, suuntautui lämpömittari jo kohti hellelukemia. Lämpöä vastaan oli suunniteltu taisteltavan kylmään veteen kasteltujen pyyhkeiden ja ilmastoidun auton avuin, mutta perille päästyämme tajusimme huolen turhaksi.  Meren rannalla kävi vilvoittava tuulen vire ja lämpöä oli sopivat 20 astetta. Täydellistä!

Ylimääräistä sydämentykytystä tosin aiheutti alueella runsaslukuisena esiintyvät kyyt ja punkit. Ensin mainittuja näimme parikin kappaletta ja jälkimmäisiä oli aamuvuoro nyppinyt koirista ja pyyhkinyt lahkeistaan kymmenittäin.

Pieni Sissi lepäili aina välillä. 

Ilmoittautumispaikka oli vähän hakusessa kun ei tullut luetuksi kisakutsua tarpeeksi tarkkaan, mutta selvisi sekin sitten lopulta. Oma vuoro oli heti Nalan veljen, Misty Bay´s Black Pearlin aka Lennin jälkeen ihan viimeisten joukossa, joten luvassa oli ainakin pari tuntia leppoisaa luppoaikaa. Puitteet oli kuitenkin mainiot ja ihmisten kahvitellessa ja höpötellessä sai koirat uiskennella ja purkaa ylimääräisiä höyryjä. Tulipa myös tavattua vihdoin ihan livenä mies Tapiolan Takamailla blogista. Ja sydäntä särkevän suloinen labradorin pentu Sissi. Paikalla oli näitä pikkupentuja kaksikin ja molemmat pennut opettelivat uimaan myös. Hakipa pikku Sissi reippaasti veteen heitetyn halonkin!

Lenni näyttää miten veteen mennään!

Kellon hiipiessä kohti ilta-päivää alkoi jännitys tiivistyä ja katsoimme viisaimmaksi siirtyä parveilemaan lähemmäksi kisapaikkaa.

Ensin tuli Lennin vuoro ja Lenni osoitti varsinaista metsästyskoiran mentaliteettia syöksyessään veteen lokkia pelastamaan. Ei siis minkäänlaista epäselvyyttä ensimmäisellä rastilla! Hyvillä mielin siirryttiin siitä hakuruudun puolelle. Lenni lähti omaan tyyliinsä kuin tykin suusta ruutuun ja tyhjensi sen vauhdilla. Kieli oli koiralla noin

puoli metrinen, mutta Lenni olisi varmaan mielellään hakenut lisääkin variksenraatoja. Ohjaaja unohti jännityksessään ottaa koiraa vähän hengähtämään lähetysten välillä, mutta eipä tuo näyttänyt hirveästi haittaavan. Jäljelle pääsi siis ainakin Lenni.

VARIS!!!

Seuraavaksi olikin vuorossa Nala. Allekirjoittanut ei meinannut  jännitykseltään saada kuvia otetuksi, onneksi mies on meillä se ohjaaja tässä lajissa. Nala neitokainen ei näyttänyt kovin nauttivan varpaiden välistä tursuavasta mudasta mutta loikki veteen reippaasti ja haki lokin epäröimättä isännälle. Toiseen hakuun vaihdettiin vähän lähetyspaikkaa helpommaksi ja Nalakin näytti tyytyväisemmältä.

Hakuruutuun Nala lähti myös täyttä vauhtia. Tuomarin sanojen mukaan koira osaa itsenäisesti laajentaa haku-aluetta niin että hyvä kun alue riittääkään. Kaikki linnut löytyi, mutta jännitystä aiheutti tieto jostain hiipparista, joka oli kuulemma huutanut kun ammutaan ja koiria pidetään vapaana ja lähtenyt metsään päin haku-alueen suuntaan.  Onneksi ei kuitenkaan osunut kohdalle. Tällä isännällä kisajännitys aiheutti pienen oikosulun ja normaalista poiketen alkoi

Nala kiikuttaa lokkia rannalle

kiitellä koiraa ennen kuin lintu oli kädessä. Tästä kummastuneena Nala pudotteli riistaa jonkin verran isännän jalkoihin kun se normaalisti tuo ne käteen. Ampuja tämän huomasi ja tulikin heti sanomaan minulle, että tuossa mennään vikaan.

On kuulemma hyvä koira, jonka kanssa on hyvät mahdollisuudet lähteä etenemään mihin suuntaan vaan haluaa.

Sitten olikin taas vuorossa odottelua ja jännittelyä jälki-osuutta odotellessa. Velipoika oli taas vuorossa Nalaa ennen ja lähdin muka kuvaamaan. Olin odottanut jäljestyksessä menevän hetki, mutta Lenni olikin niin nopea, etten oikein ehtinyt kunnolla kameraa kohdistamaan! Hyvä Lenni!

Seuraavana lähti matkaan Nala, joka lähti jäljelle reippaasti. Hetken päästä viuhahti koira jäljen loppupäässä tiellä ja sukelsi siitä takaisin metsään. Tuomari lähti reippaana miehenä katsomaan mitä tapahtuu. Hetkeen ketään ei näkynyt ja oma vatsa puristui jännityksestä kippuraan. Sitten sukelsi musta koira pensaikosta pupu hampaissaan ja tuomarikin kömpi takaisin tielle toisesta kohtaa. Nala oli ilmeisesti havainnut jotain elävää kivenkolossa ja kävi sen tutkimassa. Siitä oli kuitenkin saman tien palannut kanille ja toi sen isännälle hyvässä järjestyksessä.  Oma arvio on, että Nala jäljesti jäljen vetäjän reitin loppuun asti ja tajusi sitten vasta että se kani oli se juttu mikä piti hakea.

Jäljellä oli siis enää kunniakirjojen jako, koirien syöttäminen ja uittaminen sekä kotiinpaluu. Lennille tuomari suositteli lähtemään reippaasti nyt kisakentille.

Hieno päivä, upea koira ja kauhean mukavia ihmisiä! 

Odotellessa popsittiin välillä vähän lihapullia..

Misty Bay´s Black Pearl aka Lenni

Kohti taippareita

SNJ:n koekalenteria on viime aikoina seurattu suhteellisen tiiviisti. Ensimmäinen ilmottautuminen ei tuottanut tulosta, mutta nyt näyttää siltä että paikka taippareihin on luvassa.

Valmistautuminen on hyvässä vauhdissa ja nyt näyttää oikein lupaavalta sekä koiran että ohjaajan edistyminen.

Viime syksynä veneessä taisi jännittää

Nalalle tehtiin kokeenomaiset treenit, jotta nähdään missä asioissa täytyy vielä petrata ja mitkä sujuu jo hyvin. Treenit aloitettiin suhteellisen mukavassa, aurinkoisessa säässä. Suuremmin ei myrskynnyt mutta rannikolla nyt tuntuu aina tuulevan. Alkuun otettiin vesinoudot ykkösmarkkeerauksina veneestä heittäen. Venettä Nala ei ihmetellyt yhtään, mutta se on kyllä jo viime vuonna ollut veneen kyydissä, joten sen suhteen ei ongelmia odotettukaan.

Hihna jäi isännällä kotiin, joten koko treeni tehtiin sitten kytkemättä koiraa. Tokokoiralle tämän ei pitäisikään olla mikään haaste. Nala odotti nätisti ja tarkkaavaisesti isännän sivulla kaverin heittäessä lokin veneestä. Markkeeraus onnistui ja Nala lähti reippaasti mutta hieman hitaasti veteen ja suuntasi suoraan lokille. Liekö ihmetellyt uutta tilannetta tai jotain muuta arpoi, mutta ui jonkin ihmeellisen kunniakierroksen linnun ympäri ennen kuin tarttui lokkiin ja kiikutti sen hyvässä tahdissa suoraan ohjaajan käteen. Jes!!

Seuraavaan noutoon Nala lähti suoralla loikalla veteen ja lokki palautui ohjaajalle huippuvauhtia.

Kylmä vesi on tuntunut aiheuttavan monelle koiralle vesihäntää, joten koiran kuivaamiseen ja lämmittelyyn uhrattiin reilusti aikaa. Täytyy pitää kaverista huolta treenatessakin.

Hakuruutu tehtiin hoidetulla metsäalueella hakkuuaukean vieressä. Hakuruutu on ollut Nalalla melko vahvasti hallussa, joten sen kanssa osattiin jo odottaakin hyviä suorituksia. Nala kävi aluetta nopeasti ja tarkasti läpi ja löysi linnut vaivatta. Koska oli tiedossa koiran osaaminen haussa, oli yksi lintu kokeeksi viety kauemmaksi hakkuuaukean puolelle. Nala joutui siis vaihtamaan aluetta linnun löytääkseen ja hyvin se sen löysikin. Isäntä otti aina koiran välillä tasaamaan hengitystä sivulle, jotta hajuaisti palautuu juoksemisesta.

Nala kuumenee jonkin verrankin hakuruudusta, mutta nyt ei ainakaan mitenkään liiaksi. Hengähdystauot hakujen välissä varmaan tekee senkin asian suhteen ihan hyvää.

Viimeinen lintu oli montussa josta ei juuri hajua sattunut Nalan nenään ja ohjaaja teki tässä kohtaa päätöksen olla lähettämättä koiraa ollenkaan enää hakuun vaan harjoitus lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen. 

Hyvin peruskoulutettu koira ei hihnaa tarvi

Viimeiseen tehtävään lähdettiin hyvillä mielin, mutta hieman jännittäen. Vuorossa oli siis kanin jäljestäminen ja kani on kuitenkin melkoisen herkullinen tapaus.

Kunniatehtävä osui jollekin edesmenneelle Herra Kanille joka oli jostakin pakkaseen päätynyt. Kani oli hyvin sulanut ja hyväkuntoinen pienen rusakon kokoinen pötkylä.

Jälki vedettiin taippareita jäljitellen noin 80m pituiseksi ja loivasti kaartaen maaston mukaan. Nala laitettiin matkaan ja se tajusikin jutun juonen melko nopeasti ja lähti juosten jäljelle. Maasto oli melko puustoista, joten näkyvyys koiraan oli huono. Avustaja oli metsässä vakoilemassa kania ja koiraa. Kani oli ojan penkan päällä vähän korkeammalla eikä Nala hoksannut sitä ensin vaan meni ohi. Fiksuna kaverina se kuitenkin tajusi palata hieman taaksepäin ja sai uudelleen jäljen päästä kiinni. Siitä se sitten osasi jäljestää suoraan kanille. Kania ei jääty sen kummemmin ihmettelemään vaan poimittiin talteen ja kiikutettiin ylpeänä isännälle ja suoraan käteen kuten kaiken muunkin päivän aikana.

Viilipyttymäisen tyyni isäntä tuuletti hurjasti sisäänpäin ja kiitteli koiraa hillitysti silitellen.

Kaiken kaikkiaan todella hyvää työskentelyä ja taippareihin ollaan lähdössä suurin odotuksin ja tulevia kisojakin katsellaan jo valmiiksi.

Pari päivää taipparitreenien jälkeen Nala pääsi ensimmäistä kertaa lämpimälle riistalle varisjahtiin. Työ sujui kuin ammattilaiselta!

Jotkin kukat puhkeavat kukkaan keskellä talvea!

Sanotaan että narttukoiran luonne kasvaa ja kehittyy ensimmäisten juoksujen jälkeen, mutta meidän Nalan tapauksessa jotakin tapahtui toisten juoksujen kohdalla. Ehkä kysymys on juoksujen ajoittumisesta murrosikään tai ehkä se on vain se aikuistuminen ja pentuiän taaksejääminen.

Oli niin tai näin niin muutos koirassa on vain ja ainoastaan positiivinen. Olen aiemmin kirjoittanut koulutuksen mukauttamisesta koiran luonteen mukaan ja täällä on nyt yritetty myös elää näiden oivallusten mukaan.

Nalan oltua jopa hieman turhan vaatimaton ja miellyttämishaluinen, päätimme antaa sen kasvaa pahimman murrosiän myllerryksen yli melko lailla vapaan kasvatuksen mallin mukaan.  Nalan peruskoulutus on kuitenkin ollut sen verran intensiivistä ja harrastuksen päälajien perusasiatkin se jo osasi,   joten tulimme siihen tuloksiin ettei se niitä oppeja mihinkään muutamassa kuukaudessa hukkaa. 

Nalaa ei myöskään ole edes yritetty totuttaa olemaan yksin kotona työpäivän ajan. Olen ollut koko sen pentuajan kotona, joten äkillinen yksinjääminen tuntui välillä sitä järkyttävän. Onnekseni pystyin ottamaan sen töihin toimistokoiraksi, millä onkin ollut yllättäviä vaikutuksia.

Ensimmäinen asia jossa muutoksen huomasi olikin juuri tuo yksin jääminen. Nyt kun se on saanut olla niin paljon mukana, niin se ei olekaan sitten välillä yksin jäätyään tuhonnut yhtikäs mitään! Olisi voinut luulla että vaikutus olisi ollut täysin päinvastainen.

Toinen asia on ollut korvien asento. Nalan elekieli on ennen näyttänyt lähinnä kuuliaiselta korvien roikkuessa päätä myöten kuin patalaput, mutta nyt sen korvat ovat pääasiassa uteliaan odottavasti tötteröllä. 

Siitä on myös tullut hirmuisen ahne! Se söisi nykyään rajattomasti ihan mitä vain ja se on alkanut jopa kuolata. Tämä seikka antoi minulle itselleni sysäyksen ilmoittautua taas tokoon, koska suuresti  himoitun palkan avulla saan treenit paljon paremmin pysymään mielekkäänä ja iloisena tekemisenä koiralle eikä vain käskyttämisenä.

Nomen suhteen tämän uuden asenteen näkee Nalan suhtautumisessa riistaan. Ylösotot ovat nyt spontaaneja kaikelle nyt näytetylle riistalle ja innokkuus aivan eri luokkaa kuin aikaisemmin.

Tuntuu kuin Nala olisi aivan yhtäkkiä löytänyt itsensä. Odotamme koko perhe toimintatarmoa täynnä alkavaa harrastuskevättä! Saatatte tavata meidät myös taippareissa jos onni on myötä ilmoittautumisissa. 

Tuhotyö-galluppi

Revittyjä sohvia, syötyjä seiniä, päättömiä barbeja sekä muutamat parittomat kengät. Hävityksen seasta

Esimerkki Nalan askarteluista

löytyy nappisilmät ja varovasti heiluva häntä.

Melkein jokainen koiranomistaja voisi teoriassa olla edellä mainitun näyn edessä kotiin tullessaan, mutta jotkut rodut tuntuvat olevan taipuvaisempia suurtuhoihin kuin toiset.

Labradorinnoutaja aktiivisena koirana tuntuu olevan tuhoamisvimmansa kanssa kärkipäätä ja päätin hieman kysellä muiden kokemuksia asiasta.  Merta edemmäs ei tarvitse heti lähteä kalaan, onhan meillä labradori kotonakin.

Nalan tihutyöt liittyvät selkeästi eroahdistukseen ja tuhoaminen on tietyn tyyppistä. Repiminen on sen tapa purkaa ahditusta ja rauhoittaa itseään. Se ei pureskele tuolin jalkoja tai muuta sellaista. Sen sijaan vaippapaketti on löytynyt atomeiksi silputtuna pitkin sohvia ja lattioita. Pari kertaa on myös vessasta haettu käytetty vaippa, joka on silputtu tietysti sohvalle eikä missään nimessä sinne vessaan. Jos lattialla nurkissa ei ole mitään, osaa tämä omatoimituholainen nousta lipastojen ja pöytien päältä hakemaan kohteita. Olipa kerran vedetty myös koiran hihnoja ja muita sellaisia varten tarkoitettu naulakko jotenkin ylösalaisin ja mm uudesta sadetakista syöty tarrat. Myös minun ulkoiluhousujen vyö on tuunattu ihan uuteen uskoon.

Repimisen lisäksi toinen selvä trendi on tuhota tavarat, joita isäntäväki pitää usein kädessä. Play Stationin ohjaimia on syöty kaksin kappalein. Kaukosäädin, silmälasit, sähkövatkaimen vispilät, hiustenkuivain joitakin laturin johtoja ja hiusharjoja. Lisäksi tietysti jätesäkillisen verran leluja, joita käydään varastelemassa lastenhuoneesta, tuosta ehtymättömästä aarreaitasta! Meidän kaksi vuotias tytär osaa jo huutaa erittäin tomerasti: ”Nala rikko! Nala häpee!”

Unohtumattomin tuhotyö meillä oli edellisen labradorin käsityötä. Meillä oli uusi sänky ostettu ja vanhat runkopatjasängyt nostettiin kuistille. Siinä sitten mietittiin mitä niille tehdään kun ei ihan toimivia sänkyjä viitsi kaatopaikallekaan viedä. Lähdettiin siitä piipahtamaan vanhempieni luona ja koira jäi terassille sänkyjen kanssa. Hetken päästä palatessamme oli näky kuin talvella vaikka oli keskikesä. Koko piha oli valkoisen täytteen peitossa, sillä koira oli repinyt molemmat sängyt täysin tyhjksi kuoriksi. Eipä tarvinnut enää miettiä mitä sängyille tehdään. Samainen koira onnistui myös vetämään kattomaalit päälleen, mikä ei niin hauska tapaus ollutkaan. Eläinlääkäriä ei ottanut vastaan meitä lainkaan ja maali ehti tehdä pahaa jälkeä koiran häntään ja anturoihin ennen kuin trimmaaja sai ajeltua koiran karvat ja asiansa osaava eläinlääkäri saatu kiinni.

Nalan sisarukset tuntuvat omaavan myös kiitettävän kyvyn tihutöihin. Seuraavassa poimintoja Misty Bay´s in facebook-ryhmästä.

”Meidän koiruus on syönyt yksinjäätyään uuteen olohuoneen mattoon reiän. Lisäksi seinästä revittiin ensin tapettia ja lopulta se järsi seinää niin että gyproc-levy näkyi. Eteisen liukuovikaapin se keksi avata joku kerta ja söi sieltä muutaman kengän...Niin ja kaksi koiranpetiä se on repinyt. Todettiin että ei se vissiin sitte tartte omaa sänkyä. Niin tai sitten kangas on ollut väärän värinen...”

”…on mm. repinyt mun aku ankka kansion silpuksi, hienosäätänyt astianpesukoneen nappulat, syönyt eteisen seinää kahdesta kohdasta siten että lasikuitutapetti ja kyproclevy on kulunut puhki… eteisessä olevien ovien karmien kiinnitysruuvien reikiin laitetut muovitulpat on syöty ylimmäisiä lukuunottamatta, lisäksi sillä on kenkä ja sukka ja hanska/pipofetissi eli niitä menee jos unohtuu saataville ”

”  Meillä suurempia ongelmia ei toi lapukka oo aiheuttanut  sen tuhot on yks kenkä ja aamutossu , vähän nakertanu sohvan reunaa , lattialistaa , oven alaosaa ja hyllystä kulman . ”

Olipa eräs velikulta myös aiheuttanut itkua ja hammasten kiristystä levittämällä emännän käsityökorin sisällön ympäriinsä tuhoamalla samalla niin lähes valmiit työt kuin langat ja sukkapuikot ynnä muut välineetkin.

Edellä mainittu tuhorepertuaari käsittelee siis vain yhden pentueen otannan. Samanlaista keskustelua on käyty myös suuremmassa mittakaavassa ainakin labradorinnoutajien facebook-ryhmässä.

Ei pidä silti sortua äkkinäisiin johtopäätöksiin ja ajatella ainoastaan labukoiden olevan toivottomia tuholaisia.

Vertailun vuoksi voidaan mainita em. perheiden toisten koirien aktiviteeteista seuraavaa:

”…Avaa sujuvasti kaikki kaapit ja usein tyhjentää mun vaatekaapista ja eteisen liukuovikaapista vaatteita ( ne mitä mulla on viimeeks ollu päällä ) kantaa ne sohvalle ja petaa pedin siihen . Jos taskuun jää nameja , syö ne , mutta koskaan ei vaatteet oo rikki , vaan jos tasku on auki ottaa namit sieltä , jos ei , puree taskun sisäpuolelle reiän ja tyhjentää sitä kautta . Roskis meillä on aina sidottu kiinni ja mun yhdessä kämpässä helsingissä jääkaappi oli lapsilukolla , kun muutaman kerran sen kokonaan tyhjensi ...kaappi oli vielä semmonen pieni tiskitason päällä oleva ja hyvin oli ylettyny kaikki tasot tyhjentämään . Keittiössä on usein kaikki kaapin ovet auki ja joskus nosteltu tavaraa lattialle , meillä on pelkkiä liukukaappeja , mut hyvin tuntuu aukeavan . Tiskit nostaa sujuvasti altaasta ja esipesee hyvin . Joskus kyllä rikkonu jonkun lautasen . Kerran likoomassa altaassa iso kattila puolillaan vettä , oli nohevasti nostanu sen lattialle ilman että oli ollenkaan läikkyny mitään , kattila oli keskellä keitiötä edelleen puolillaan vettä . Että sellasta puuhailee dalmis ”

Ja olipa eräs dobermanni saanut terassin muoviseinän rikki kun oli joutunut katselemaan kun labukat treenasi. Toisella kerralla oli samainen herra yksin odotellessaan päättänyt harjoitella hieman kutomista ja kun jäljistä päätellen ei ollut aivan onnistunut, oli turhautumistaan pistänyt yhden maton palasiksi.

Että kyllä ne muutkin osaavat.

Ongelma on suhteellisen yleinen ja taloudelliset menetykset voivat kohota huimiinkin summin. Vakuutusyhtiö ei yleensä korvaa penniäkään, ei ainakaan jos rehellisenä kansalaisena menet kertomaan totuuden tuhojen aiheuttajasta. Katsovat ettei tuho ole yllätyksellinen jos olet ehdoin tahdoin villieläimen kotiisi kiikuttanut.

Tuoreet, lihaisat luut ehkäisevät tuhoja ja niitä kannattaa tarjoilla jo pentuna

Ratkaisumalleja tuntuu olevan jonkin verran ja osalla kouluttajista tuntuu olevan tähän keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Helpointa on varmaan rajoittaa koiran oleskelualuetta yksin ollessaan ja kerätä pois kaikki tuhottavissa oleva irtain. Mikä ei luonnollisesti paljon auta jos koira sattuu olemaan mieltynyt talon rakenteisiin tai huonekaluihin etkä asu tyhjässä betonibunkkerissa. Yleisesti tuntuu olevan käytössä myös tyhjät maitopurkit, tuoreet luut tai herkuilla täytetty Kongi koiranlelu.  Vaikka kuulinpa erään sankarin syöneen siitä namit ja pilkkoneen lelun sen jälkeen.. Jos koiralla ei vielä ole tuhoamisvimmaa, ei kannata ennaltaehkäisevässä mielessä jättää sille revittävää. Tämä saattaa nimittäin joissain tapauksissa vain opettaa koiran repimään kaikkea muutakin.

Itse katson pienten tuhojen kuuluvan pakettiin vähän niin kuin rapatassut ja karvatkin. Nykyään Nala kuitenkin on minulla töissä ja toimittaa toimistovahdin ja maskotin virkaa, joten tuhoilta vältytään lähes täysin.

Suurempien tuhojen kärsijöille lähetän voimahalit!

Saa vapaasti kertoa omista kokemuksistaan, mitä teidän koirat on tehneet?

Itsenäisyyspäivä Nalan tapaan

Nalan perheessä itsenäisyyspäivää vietettiin melko perinteisissä merkeissä.
Aamulla lipun noston jälkeen ulkoiltiin koko perheen voimin ja kun luntakin oli aamulla tullut niin, että ruohonkorret vähän peittyivät niin olihan ne rattikelkat ja liukurit kaivettava esiin. Nalan mielestä mäessä vinhasti viipottavat pipojen tupsut olivat vallan vastustamattomia!
Suuremmilta onnettomuuksilta vältyttiin kutsumalla Nala yhteisestä hauskanpidosta vähän treenailemaan.
Emännän kanssa pidettiin ihan pienet Toko-treenit ja harjoiteltiin lähinnä puuhaamaan ilman nami-palkkaa.
Isännän ohjauksessa Nala pääsi toteuttamaan itseään Nomen muodossa.
Alkuun tehtiin pari kaksoismarkkeerausta ja lopuksi tuli vielä dameista tehty hakuruutu. Nalalla ei ole mitään vaikeuksia haun suhteen, joten treenin antina oli ehkä oppimista enemmän vain koiran mielen virkistys. Se kun niin pitää tuosta damien etsiskelystä.



Aamusella oli kinkku pistetty uuniin kypsymään ja sisälle tullessa vastassa olikin sen verran mehevät tuoksut, että kuola taisi valua muiltakin kuin Nalalta.
Kinkkuvahtina ja keittiöapulaisena Nala onkin mitä mainioin eikä lattialle tippuneista murusista tarvitse kyllä huolehtia.

Itsenäisyyspäivän hämärtyessä illaksi sytytettiin kynttilöitä ulos ja sisälle, valaistiin lippu kauniisti ja katettiin päivällisvieraille pöytää, mutta Nala se vain päivysti tunnollisesti keittiössä. Ainoastaan tietokoneelta kuuluva Tuntematon sotilas sai pyssyn paukkeineen keittiövahdin korvat välillä värähtelemään.

Palkkio kovasta työstä koitti viimein kun Nalan kuppiin ilmeistyi kukkurallinen annos kinkkua, kermakastiketta sekä joululaatikoita.

Juhlapäivän ilta kuluikin sitten niin koiralla kuin ihmisilläkin lähinnä ruokaa sulatellessa.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!



Tokoilun väliaika-analyysi

Tokon tiimoilta Nalan kanssa on nyt päästy siihen pisteeseen, että olisimme periaatteessa valmiita kisaamaan.

Periaatteet ja käytäntö harvoin täysin kohtaavat ja niin on asian laita tässä meidän tokoilussakin.

Paikkamakuun suhteen olen erittäin luottavainen, sillä Nalahan pysyy paikallaan vaikka katoaisin näkyvistä tai välimatkaa olisi kuinka paljon tahansa. Tätä on sen kanssa hiottu ihan pennusta saakka, mutta asia mikä saattaa aiheuttaa päänvaivaa, on Nalan tapa vaihtaa hiukan asentoa keskivaiheilla. Tämä voisi teoriassa johtua hieman heikosta keskivartalon hallinnasta tai ehkä pitkästymisestä. Nala kuitenkin ulkoilee paljon vapaana erilaisissa maastoissa ja sen kanssa tehdään paljon pujottelua ja kieppejä verryttelynä ja leikkinä, joten lihashallintateoria on vähän heikolla pohjalla. Nyt opetin sen myös istumaan etutassut ilmassa kuin orava, minkä on myös tarkoitus parantaa lihashallintaa. Koiran ilmeestä päätellen se olisi suonut käskysanan olevan jotain muuta kuin orava, mutta minkäs teet.

Pitkästymisen eleet taas korjaantuisivat varmaan vireystilaa nostamalla, mutta tässä muodostuu haasteeksi Nalan luontainen kyky kytkeä päälle ja pois päältä ”työmoodi”, tuo metsälläkin tuiki tärkeä kyky levätä ja rauhoittua kun mitään ei tapahdu ja herätä sieltä räjähtävään toimintaan tilanteen niin vaatiessa. Ikävä kyllä Nala vaihtaa ”työmoodin” pois päältä kun se jätetään paikkamakuulle ja se siis lepää ja leväyttää itsensä mukavasti lonkalleen ja siitä vielä toiselle lonkalle jossain välissä.

Tämä työntekoon liittyvä asenne vaikuttaa myös kauniin ”tokomaisen” seuraamisen saavuttamisessa. Periaatteessa se seuraa ihan kivasti. Periaatteessa. Nala kuitenkin mieltää Tokon työksi kuten esimerkiksi Nomenkin. Nala on työkoira ja kahden FI KVA:n jälkeläinen ja kuten useimmille käyttölinjaisille labradoreille, työ on niille äärettömän tärkeä asia eikä sitä oteta kevyesti. Se siis keskittyy tekemään hommansa eli seuraamisen teknisesti mahdollisimman ”oikein” eikä niinkään kauniin innokkaasti tepsutellen.

Seuraamisen kanssa vielä harjoiteltavana asiana on myös palkattomuus ja yhdellä käskyllä seuraaminen kuvion loppuun saakka. Mutta periaatteessa seuraaminenkin liikkeenä on meillä hallussa.

Liikkeestä pysähtymisetkin Nala osaa, mutta niiden kanssa on pientä epävarmuutta vielä. Nala saattaa jäädä istumaan kun pitäisi mennä maahan. Tai mennä maahan kun piti istua. Pääsääntöisesti Nala tekee nämä yleensä oikein, mutta ei aina. Joten pientä hiomista on vielä edessä suoritusvarmuuden lisäämiseksi.

Luoksetulo Nalalla on varma. En sitten tiedä mitä tuomarit luoksetulossa arvostelevat, mutta en osaa kyllä mitään parannettavaa löytää vaikka kuinka hakisin.

Hyppy ja esteen taakse seisomaan jääminen on epävarmoin osuus kisoja ajatellen. Itse hyppääminen saattaa vaatia kaksoiskäskyä onnistuakseen ja esteen takana Nala saattaa tehdä jotain aivan muuta kuin pitäisi. Tämä johtuu vain silkasta harjoituksen puutteesta enkä koe siitä suurta murhetta, eihän meillä kiire mihinkään ole.

Labradorinnoutaja on aina valmis räjähtävään toimintaan?

Periaatteessa siis olisimme Nalan kanssa valmiita starttaamaan Tokossa, käytännössä harjoittelemme vielä vähän lisää.

Nomessa kuulemani ja näkemäni mukaan on myös jopa odottamattoman hyviä suorituksia sekä ylitettäviä haasteita, mutta niistä tarkemmin toiste. Pesunkestävä työkoira se kuitenkin selvästi on, vaikkei se tuolla sohvalla maaten siltä heti näytäkään.